tällaisen kommentin sulle kirjoitin, mutta en saa sitä julkaistua blogissasi. toivottavasti näet tämän täältä tai toisesta blogistani:

moi! piti oikein lukea omia vanhoja kirjoituksia, kun ne sai sussa nii paljon ajatuksia lentelemään =)

toi katkeruus/hyväksyntä tms... mulla katkeruuden ja hyväksynnän tunteet vuorotteli ja oli päällä yhtäaikaakin. ei koskaan oikein ollut yhden selvän tunteen tilanteita. mutta pääsääntöisesti kykenin pitämään katkeruuden poissa, sillä olen edelleen sitä mieltä, että "muiden lapset eivät ole meiltä pois - eikä meidän lapsi ole muilta pois"

me ollaan miehen kanssa muutenkin elämänarvoiltamme hyvin peruspositiivisia ihmisiä, ja niin lapsettomuuslääkärimme ja hoitajamme, kuin adoptioneuvontamme suorittaneet sossut ovat vakaasti sitä mieltä, että olemme todellakin rehdisti peruspositiivisia ihmisiä, joilla on tehokkaat omanlaisensa defenssimekanismit käytössä. niitten defenssien avulla jaksoimme yli kolmi vuotisen hoitorumbamme suht tervejärkisinä... ajoittaisia pahoja masennuskausia ja katkeruuden luotsaamia pahoja hetkiä kuitenkin välttämättä. mutta ne ovat kasvattaneet ja kovettaneet - joskus jopa kyynisyyteen saakka.

jatkanpa omien juttujen lukemista =)

tsemppiä teille!!!

nii ja vielä siitä että "ootte vielä nuoria" - toi on kyl maailman turhin kommentti, mitä kukaan koskaan hokee!!!! ennenvanhaan oli normaalia, että alle parikymppiset naiset synnyttivät lapsia ja niitä sikisikin sitten jopa useana vuotena. ja 23 vuotias oli jo vanha synnyttäjä. nykyään kolmikymppinen on vanha synnyttäjä ja valtiovalta toivoo, että lapset TEHTÄISIIN nuorempana ja nuorempana. joten te ootte just parhaassa ja toivotuimmassa lisääntymisiässä ja ikä-viittaukset ei lohduta pätkääkään!!!! iha vaa mun mielipide =)

terkuin haikkis

KIITOS AIVAN ÄLYTTÖMÄSTI!!! nyt uskallan olla ja tuijottaa =) elää omaa normaalia elämää =) ja tuntea niin kuin tunnen! =)

Haluan pitää tämän blogin lapsettoman päiväkirjana, lapsettomuuskriiseilijän päiväkirjana - ja siksi aloitin hysteerisen odottajan päiväkirjan uudessa osoitteessa. Varoituksen sana lapsettomuuskriiseilijöille tai niille, jotka eivät diggaa hysteeristä odottajaa... siellä on tekstiä PIINAILUSTA plussan jälkeen, juurikin hysterian purkamiseksi...

Uusi blogini Pilvin ja/tai Pietun odottamisesta on avattu.

tai siis oon eläny kuulisti ja viileesti ku viilipytty, mutta ku se ei oo muitten mielestä hyvä, ni sit mä vaan istun ja tuijotan. yritän päästä eroon kuuliudesta ja yritän innostua ja olla onnellinen - mutta ku en saavuta sitä, mitä pitäis, ni sit mä vaan istun ja tuijotan. ja tunnen, kuinka suu kääntyy vain kokoajan alaspäin ja ryhti menee kumaraks...

testissä on edelleen kaksi viivaa, mutta testiviiva ei ole niin vahva lainkaan, ku kontrolliviiva.

essi mulle eilen tako järkeä päähän ja huusi mulle totuuksia korvaan =P ja essin mieliks menin tänään verikokeeseen. en ite ois halunnu, mutta essi on oikeassa siinä, että kun tulos tulee ni helpottaa: ei tartte miettii et onko se kemiallinen, ja voi alkaa suremaan jos se on kemiallinen!!

mutta mä en ois halunnu testiin, sillä en halua kuulla kenenkään vieraan suusta "voi valitettavasti sä et ole raskaana!" haluan suojella itteeni ja vain olla ja tuijottaa!! tai haluan elää normaalia elämää! ja saaha PIENEN hymyn kasvoilleni joka kerta ku käyn vessas, ku huomaan että vuoto ei ole alkanut.

neuvolan täti oli ihana! se sano että vain viis lapsettomuushoitolasta on hänen urallaan ollu ( ja se ura on jotain parikyt vuotta) että hän aikoo paneutua meihin kunnolla =) Vielä ku se sais siihen OIKEAN MAHOLLISUUDEN!!!

erään vanhan vertaistukiystäväni taisin eilen suututtaa, ku sanoin että en ole onnellinen, en osaa iloita, en vauhkoa innoissani kokoajan - vaan elän elämääni: teen töitä, teen kotitöitä, katon telkkaa.. olen ja vain tuijotan... tämän ystävän mielestä toimin sitte vissiin väärin - eikä hänestä sitten olekaan enää kuulunu mitään... anteeksi, että tunnen näin, enkä niin kuin yleisesti ottaen voidaan olettaa...

tällä hetkellä sijaistoiminnotkaan ei inspiroi... mä vaan oon ja odotan.

verikokeen tulokset saan vasta maanantaina.

Raskauden toteaminen

Ensimmäinen merkki raskaudesta on kuukautisten poisjääminen. Herkimmät testit paljastavat raskauden jo sinä päivänä kun kuukautisten tulisi alkaa. Varminta on tehdä kotitesti 2-3 päivää kuukautisten myöhästymisestä. Tarvittaessa testin voi uusia. Raskaustesti on helppo tehdä kotona virtsanäytteestä (ei tarvitse olla aamuvirtsa). Se perustuu istukan erittämän istukkahormonin (hcg) osoittamiseen virtsasta tai verestä. Verinäytteestä saadaan istukkahormonin määrällinen arvo, joka on tärkeää esim. kohdunulkopuolisen raskauden diagnosoinnissa ja seurannassa.

Herkät raskaustestit kertovat siis hedelmöittyneen munasolun kiinnittymisestä kohdun limakalvolle heti kuukautisten ollessa myöhässä. Tässä vaiheessa tapahtuvat keskenmenot ovat kuitenkin erittäin yleisiä ja voidaankin ajatella, että munasolu vain ”hipaisi” kohdun seinämää sen verran, että istukkahormonia erittyi ja testi muuttui positiiviseksi. Vuoto alkaa vain muutaman päivän tai viikon myöhässä, eikä tällainen tapahtuma edellytä mitään toimia. Kyseessä oli ns. kemiallinen raskaus eli positiivinen testi. Normaali kuukautiskierto yleensä jatkuu ja raskauden todennäköisyys jatkossa on hyvä. Kun raskaus on jo pidemmällä ja mahdollista todeta ultraäänellä, puhutaan kliinisestä raskaudesta (yli 6 raskausviikkoa).

joten en usko yhtään, että se plussa siinä pysyis. nyt pitäis malttaa olla testaamatta ja vain ootella, että millon vuoto alkaa. eli arvonta lähestyy =P

kiitos kuitenkin KAIKILLE tsempeistä, tarrasukista ja kaikesta!! tsempatkaa nyt vielä jonki aikaa =P se on näköjään auttanut =) mutta onko tarpeeks... sitä en vielä tiedä.

Mä jatkan tätä COOLINA olemista!!! Huomenna soitan polille ja katotaan mitä ne on mieltä.

EI HERRANJUMALA!!!! toi on kuitenki ENEMMÄN ku KOSKAAN!!!

mut mä en uskalla aatella yhtään mitään!

niinpä jatkan työKIIREITTENI parissa!

Testipäivä on vasta torstaina, joten kotvan saatte vielä jännittää =P mä en jännitä, sillä tiedän, että testi-ikkuna tulee olemaan yhtä tyhjä, ku jos isäntä ois siihe kusassu =)

Tilasin muute viimeviikol niitä raskaustestejä netistä - no niitä ei koskaan tullu... ja ku aloin ettii yhteydenottoyhteystietoja, ni hokasin, että ne ei ees toimita testejä ennenku seittemäs maaliskuuta =P Joten ne testit jäi tulematta. Ja uusia en ees tilaa.

tällaista piinailun pitää parhaimmillaan olla, että vain on ja elää =) miettimättä mitään ja murehtimatta etukäteen=)

Joku kommenteissaan kysyi, että onko meillä joku hoito meneillään tai takana, niin kyllä =) takana on ICSI hoito, jonka tuloksena kohtuuni siirrettiin 21.2.2008 kaksi 4 soluista ja 2,5 pisteistä (3 on maksimi) alkiota Pietu ja Pilvi. Hoidon jälkimaininkina mulle iski LIEVÄ hyperstimulaatio, josta selvisin juomalla PALJON ja lepäämällä soffalla. Itellä ei mitään odotuksia raskautumisesta, joten siksi piina on helppoa.

Mulla ei oo mitään oireita! Mulla ei edelleenkään oo minkäänlaista onnistumisen tunnetta!

Eilen kuitenkin oli ilouutisia postilaatikossa, kun saimme Taysista epikriisin. Siinä kerrottiin, että Pilvin ja Pietun pisteet oli molemmilla 2,5 =) JEEE!!! Kolmonen on paras =)

Se EI tarkoita, että on paremmat raskautumismahdollisuudet =) se tarkoittaa vain, että alkiot on parempia ku viimeks, eli ne on symmetrisempiä, ne on "oikeamman kokoisia", niissä on vähemmän rakeutuneisuutta ja jotain tollasia. Mutta siis nyt ainakin alkioiden suhteen ON parempi mahdollisuus. Mutta ku se ei todellakaan ole pelkästä alkiosta kiinni =P

Mun arki menee tällä hetkellä tyystin töissä ja sijaistoimintoja puuhatessa =) olen NIIN levoton, että mä vaan häärään kokoajan. Nytki kaks iltaa oon tehny kolmea puuhaa yhtäaikaa ja kokoajan ideoin, että mitä teen sitte seuraavaks ku on aikaa ja mahollisuus. Oon vaihtanu kukkiin multia, oon ommellu hametta, oon poltellu cd-levyjä, oon vähä kokeillu ehtiä messailemaan, oon järjestelly keittötä, oon siivonnu laatikoita ja mitä kaikkea! ja kaikkea tota vähä niinku yhtäaikaa! mitään en saa saatettua loppuun, ku on nii paljo puuhaa =(  sit mä haaveilen et mä ehtisin vaihtaa verhot ja vaihella huonekalujen järjestyksiä ja siivota kodinhoitohuoneen katosta lattiaan ja kaikki kaapit ja laatikot siellä. ootan että tulis vielä kunnon pakkaset että vois sulattaa pakastimen... VOI TÄSSÄ OIS NIIN KAIKKEE!!!!

mutta siis päivä kerrallaan ja ei mitään odotuksia.

eli kun Ahtin ja Ainon kohdalla olin yltiöpositiivinen ja AIVAN SATA PROSENTTISEN VARMA että onnistumme - ja nyt oon AIVAN SATA PROSENTTISEN VARMA että emme onnistu - ni ehkä vielä pitäs yks hoito käydä läpi, jotta vois olla neutraali ja valmis ottamaan vastaan se mitä annetaan. Nyt ymmärrän, miten jotku jaksaa käydä läpi vaikka 7 koeputkea... ne on niin turtuneita, ettei enää elä sitä tunteella, vaan juuri sillä "tuli mitä tuli" asenteella. silloin pettymys ei oo nii paha mutta onnistuminen on AINA VAIN HALUTUMPAA =)

kävin lukemas läpi kesäkuun kirjoitukset, ku sillon piinasin ja petyin Ainon ja Ahtin kohdalla...

No ensinnäkin, oireet oli iha samoja, mitä on iha kaikissa hoidoissa ollu ja samoja oireita on ihan luomukierrollaki - että oireilut sikseen! Tosin siellä ei ollu mainintaa tällasesta juilimisesta - eli otan sen oljenkorrekseni =P

Mut sitte!!! SE TUSKA!!!! toisaalta iha sairaan hyvä, että oon kirjottanu ja pystyn niitä lukemaan jälkeenpäin!! Miten mä oon sillon selvinny????? Ystävien avulla!! JOTEN YSTÄVILLE KIITOS!!!

Ja vaik kirjotuksista se tuska ei niin selvästi näy, mutta ite MUISTAN KAIKEN!!!! jokainen sana muistutti mua siitä kuolettavasta tuskasta, mikä muhun sillon iski!!

JOTEN !!!

en enää ees yritä päästä odotusviilikseen!!!! mieluummin tällanen kyyninen ja pessimisti ja rauhaisa pettymys, ku optimisti ja samanlainen tuska ku viimeks!

siksi mieli siis ei päästä mua teeskentelemään optimistisuutta, sillä optimistisuuden jälkeen on NIIN ISO SUO!!!

joten jatkan tätä välinpitämätöntä piinailua! KIITTI HEI!

tosin eka yritän päästä siitä tuskasta irti! pakenen nyt siis työn pariin... sijaistoiminta on ihan parasta!!!!