Näin aamun viimeiseksi unekseni unen, jossa asuimme vanhassa rivitalokämpässämme... oli loskakeli ja ruoho oli juuri alkanut vihertämään... Olin lähdössä kouluun (Sinänsä hassua että kouluni sijaitsi tuohon asuntoon verrattuna 370km päässä) Rajalan tunnille (opettaja, jonka tunneilla viihdyin ja joka opetti juuri sitä asiaa, mikä itseäni kiinnosti). Etsin ihan simona mun koululaukkua, mutta en löytäny sitä mistään. En myöskään löytäny haluamiani vaatteita...

Olin ihan paniikissa ja huusin isäntää auttamaan etsimisessä. Se otti lunkisti ja vaan nauro mulle. Menin etsimään kamoja autosta (voi ku mulla onki ikävä vanhaa Micraani, Igorille terkkuja - missä sitten renkaitasi pyöritätkään). Samalla ku kaivoin autoa, koirat karkas. Ne juoksi pitkin poikin asuntoaluetta ja mä panikoiduin aina vaan enemmän ja enemmän. Ja isäntä senku nauro.

KAMALA OLO ku heräsin! Aattelin että paniikki jatkuu kokopäivän ja kaikki johtuu siitä, että stressaan tekemättömiä töitä, jotka pitää tietttyihin päivämääriin mennessä saaha valmiiks. Mut eipä tää päivä oo paniikiltaan muista poikennut =P ONNEKSI!

Vertaistukiystäväni kertoi omasta unestaan mesessä. Hän oli nähnyt unta, että kun hänen miehensä on live-elämässään menossa tapaamaan exäänsä ja tytärtään, ni unessa oli käyny niin, että mies ei ollut palannutkaan takas.

INHOTTAVIA UNIA TUOLLAISET! ne oikein lietsoo mustasukkaisuutta, vaikka tietää tasan tarkkaan, että ei ole aihetta pelkoon eikä varsinkaan mustasukkaisuuteen. Mutta uskon, että ystäväni pääsi olostaan yli =)

Toinen ystäväni mesetti omasta unestaan, että hän oli nähnyt musta sellaista unta, että olin lähdössä Rajalan (SAMA OPE KU MUN UNESSA... HASSUA) tunnille, ja olin kaivanut salkustani jotain, mutta en suostunu kertoon mitä. Olin ollut kuulemaa aivan erilainen ku mitä hän mut tuntee, olin kuulemma outo =P

Mutta kun kerroin tämän hetken elämästäni, ni ystävälleni kävi ilmi, että olen OIKEASTI muuttunut persoonaltani =( en ole enää iloinen pirteä Satu vaan väsynyt norsunvittunaama satu PLÄÄH. Joten sitä Föörbin uni tarkoitti =) hänen oli vain aika päivittää käsityksensä minusta =) (ja aika hyvin se päivittyikin)

Föörbi muuten kertoi pääseensä Moskovaan suurlähetystöön töihin (aluksi ainakin 2vuoden sopimus) Toki olen iloinen siitä, sillä se on hänen haaveensa, MUTTA taas oon itsekäs ja murehdin, että nyt me ei voida nähdä! Ei me ole kovin usein nytkään nähty, mutta meillä on nyt sentään MAHDOLLISUUS tavata! Välimatkaa on 370km mutta sen ajaa päivässä ees taa jos on tarve nähdä!  Nyt välissä on kielimuuri ja tulli - ja mun asenne, että venäjälle en lähde...

Asiaa oon pohtinu tänään paljonkin ja tässä vaiheessa päivää olen sitä mieltä että sehän on rikkaus että Föörbi asuu siellä, nyt ois nimittäin sit hyvä syy lähtee tutustumaan naapurimaahan =P MUTTA EN LUPAA MITÄÄN!!! jalostan vain ajatusta =) tokikaan en lähtisi sinne yksin enkä ees isännän kans kahdestaan, vaan tarttisin kokeneen matkaajan mukaan! Ja oishan se Moskova siisti paikka nähdä! KATSOTAAN KATSOTAAN mitä maailma tuo tullessaan.

Föörbi mesettikin, että ku hän on lukenu tätä mun blogiani, ni hän on oppinu musta PALJON uutta. Esim sen että mä kuulemma POHDIN elämää paljon syvällisemmin, kuin mitä hän on luullut. Föörbi tunteekin musta vain sen puolen, että mä kälätän pälätän huudan nauran vitsailen kuuntelen tuen marmatan jne, mutta eipä koskaan oo tullukaan puheeks, että kuinka paljon mä elämää vain pohdinkaan!!! JA nykyään tietysti vielä enemmän, ku elämä on yhtä isoa kriisiä...

Mutta pohtiessani arvioinkin juuri sitä, että rakastanko maailmaa vai en. JA JUURI NYT MÄ RAKASTAN MAAILMAA!!! =)