Aadis järjesti mulle "_pienen_" terapiapäivän =) purettiin kyl oikee kunnolla ja pystyin avautumaan enemmän ku PIIIITKÄÄÄN aikaan!! Kiitos ihan hemmetin paljon Aada Karoliina!!

Tässä otteita mun omista kirjoituksista, joita ajatellessa asiat taas loksahti kohdammalle ku pitkään aikaan! Asioiden kelaaminen auttaa!

Koko olo EI ole helpottunut!! Se tuska edelleen jäytää sisässä, mutta oon saanu takas sen filosofian, että arjen on jatkuttava ja toimittava!! Ehkä mä jaksan huomenna nousta sängystäki ihmisten aikaan!!

Mä sain muuten kauheen siivousinspiraation!! Kaveri pyys meitä iltakahville ja käytiin. Sen jälkee katottiin Leijonan Kita - ja ku tunti jäi aikaa ennen BB:tä, ni siivosin tossa sitte alakerran =P ei tapahu kovin usein näin niinku iha keskellä viikkoa =P nyt vois tulla vaikka vieraita =) iha kehtais päästää =)

 

No siis sitä terapiasatoa (valitut palat ja hieman editoituna):

 

"Toi väsymys on kans yks vitun taakka!!! Mä olin koko viime vuoden IHA VÄSYNY!! iha kokoajan !! ja mä erakoiduin!! inhosin käydä kaupassa!! inhosin mennä ihmisten ilmoille!! töissä piti OIKEASTI kokoajan skarpata, että jakso!! työkavereitten kans meinas välit palaa, ku mä en pystyny niiden läsnäollessa teeskentelemään!! luulin että voisin läheisten työkaverien silmien edessä olla just niinku itsestä tuntuu - mutta ei työyhteisö tainnut kestää! ainakin mä sain sellaista palautetta, että ei sais olla äksy. ei tehonnut vaikka sanoi että "kun elämä vain on nyt niin vaikeaa" Asiakkaiden edessä taisin silti jaksaa teeskennellä! pelkäsin mennä parturiinkin, sillä olin niin itkuinen, että saatoin menettää itsehillintäni - ja mä en OSAA itkee muiden nähden, ni se oli tosi vaikeaa! eipä mua parturin asiakkaana usein näkyny... en halunnu jutella kaupassa ihmisten kanssa... en pysähtyä tiellä juttelemaan... mulla ie ollu KENELLEKÄÄN mitään asiaa!! mut pikkuhiljaa tilanne parani"

Lisäys terapian jälkeen: Kun asiaa kelas ja kelas ni näin jälkikäteen mä todellakin näen itseni iha sika ärtyisänä ja kiukkuisena ja apaattisena ja haluttomana mihinkään. Nukkuvana! mä nukuin kokoajan!! mä en vain jaksanu olla hereillä!! mä olin HUONOA seuraa!! mä olin HUONO työntekijä!! sain mä työt tehtyä, mutta... paremminkin ois voinu suoriutua!! mä olin TOSI HUONO smalltalkkaaja!! mä kiukustuin HYVIN USEIN toisten lauseista!! tulkitsin ne aina niin negatiivisesti!! otin lauseita itteeni!! vaikkei ois tarttenu! mä olin aika kaamee!! miten mun läheiset ei ohjannu mua hoitoon?? mietin miljoonaan otteeseen, että missä vaiheessa omaiset puuttuu asiaan, jos itse ei pysty kontrolloimaan. no, ei ainakaan tossa tilanteessa tainnu olla tarvetta...

"Ja mä oon tullu jälkiviisaaks!! (mut sehä on parasta viisautta) Ja viisauden myötä oon tehny päätöksen, että OTAN AJAN ITSELLENI JA PERHEELLENI!! että mikään työ ei ole niin tärkeää, että sillä pitäis oma elämä sotkea!! sillä oma elämähän on OMA elämä!! ja mä en koe että mun työpaikka olis tähän mun elämäntilanteeseen verrattuna niin menestys ja rahasampo, että pistäisin sen oman terveyden edelle!! ajoittain kyllä ja pienissä erissä kyllä, mutta että kokoajaks... EI!! EN ENÄÄ IKINÄ!!! ja oon sen sanonu pomoillekin ja ne ymmärtää ja hyväksyy =) "

KYLLÄ!!! Mä en enää aio arvottaa arjen askareita niin, että teen työtä läpi vuorokauden, oman ja mieheni sietokyvyn kustannuksella!! vaikka työ on iso osa mun elämää, ni kyllä mä arvotan, että perhe on tärkeämpi! ja tarkoitan nyt meidän pikkuperhettä, eli minä ja mun RAKAS aviomieheni!! voi ku mua itkettää, ku kuulen korvissani isännän kainon pyynnön: "voisitko tänään tulla kotiin ihmisten aikoihin, että ehdittäis ees vähän olla yhdessä! oltais kainalokkain ja rentouduttais" - ja mä en pystyny täyttämään hänen toivettaan!!! TÄSTÄ ETEENPÄIN PYSTYN!!! mä ehkä myös pakenin työhön!! oli aina helppo sanoa kaikille "en ehdi tulla , en ehdi ottamaan vieraita vastaan, en ehdi tehdä sitä en tätä en tota, ku pitää olla töissä" kyllä siellä siis piti ollakin!! en valehdellut!! mutta olin töissä ehkä vielä vähän enemmän, jottei tarttenu mennä tai tehdä jotain... tästä lähin aion olla ITSEKÄS PASKIAINEN ja jättää suosiolla kiireiseen aikaan kaiken turhan ja ylimääräisen työn pois (sellaisen jonka voi tehdä rauhallisempaan aikaan), jotta voisin olla rakkaani kanssa, rakkaiden koiriemme kanssa, rakkaassa kodissamme!!

 

"mä elin sen erakkovaiheen jo. onneks se on takana! ja lupaan sulle, että se on sullaki jossain vaiheessa takana! jalostaen sun elämää! mä oon nyt ihanne tilassa!! jaksan ottaa vieraita vastaan, uskallan vastata puhelimeen, jaksan lähetä ite kyläileen, jaksan mennä kauppaan, jaksan jopa pysähtyä juttelemaan jonku toisen kans tiellä tai kaupassa,  jaksan käydä harrastuksissa, pystyn olla kotona niin et siel on valot!! jne =) mä ku olin pimeässä sohvalla peiton alla telkkarin ääres, ja jos näin tai kuulin et auto lähestyy ni sammutin telkkarin, ettei kukaan tietäs että oon kotona ja vaa tulis kylään. ja aina ku joku tuli kylään mä kirosin suureen ääneen! mut viimestään ku vieras oli sisällä mä aloin teeskenteleen. ja känny oli aina äänettömällä sillä en halunnut jutella enkä viestitellä kenenkään kanssa! paitsi sit omalla ajalla ja omaan tahtiin.
 
ystävät oli kyl ihania ku ne ei jättäny mua!! ne anto mun olla rauhassa ja välilä väkisin vetivät juttuihinsa mukaan mutta ymmärsivät jos olin allapäin ja ilon pilaaja =P jatkoivat itse iloitsemista mun paskasta olosta huolimatta! ja nyt ku ite jaksan taas ni ne on ottanu mut avosylin taas vastaan
 
KYL YSTÄVÄT ON TÄRKEITÄ!! ja ystävänpäivänä ja nimipäivänä sain taas todeta että mulla on PALJON kavereita, ja paljon ystäviä ja muutama ihana läheinen ystävä ja yksi ihan spesiaali! ja kaikkien noiden lisäksi vielä yksi ihana mies!!!!
 
ja meidän koirat!! vilma, siru ja näpsä!!! NIIN RAKKAITA!!! tänäänki ku aamu oli mulle raskas ni siru aneli sydäntä särkevällä katseellaan syliin ja otin tietysti !! ja hän asettautui syliin aivan kuin lapsi siinä unessani!! pylly kämmenelle, kädet haliasentoon ja pää rintaa vasten. välillä tuhis korvaan ja pussas naamaa ja selvästi tiesi että satulla on kipeä kaipuu!! ne vain ymmärtää mua!! ne osaa aina auttaa!! ja ne kuuntelee!! ja ne ei koskaan kerro kellekään mun asioitani!! =)"

AIVAN!!! ystävät ovat mulle ihan hemmetin tärkeitä!!! olen AIVAN ÄLYTTÖMÄN KIITOLLINEN siitä, että minulle on suotu useita ystävyyssuhteita!! olen myös IHAN ÄLYTTÖMÄN SUPERHYPER KIITOLLINEN siitä, että mieleeni on syöstetty mielikuvituspoikaystävän nimi - joka sitten osoittautui aivan oikeaksi ihmiseksi, ja josta aikojen kuluessa tuli minun aviomieheni!!! ja koirat! ah nuo välillä niin raivostuttavat räksyttäjät!! he ovat meidän perheenjäseniä!! meidän karvaisia lapsia!! meidän RAKKAITA!! mutta voi sitä päivää, jos ne oppii puhumaan =P