Tänään se sitten oli, viimeinen inssi (elikäs siis keinohedelmöitys).  kuten hoitaja sanoi, "toivotaan että kolmas kerta toden sanois" ja jouduin toteamaan, että kyllähän se jonkun toden meille nyt näyttää... ja näyttäähän se!
 
Toiveet ei todellakaan ole korkealla, sillä nyt oli huonoin simppasatsi ikinä... eka kerralla ruiskutettiin 4mil kaveria, tokalla 9milj ja nyt vipalla vain 2milj. isäntä laitetaan nyt foolihappo, sinkki ja seleeni kuurille.
 
muutenkin molemmat oltiin iha sil asenteel, että nyt vain käydään tää vipa kerta kokeilemassa, ku siihen on annettu mahollisuus. nyt ei ollu yhtään sellasta ku ennen, että "nyt vain makoilet, et seiso, et kävele, et istu - makaat vaan!" vaan nyt oli, "lähetäänkö jo? käyäänkö sittaris? käyäänkö huonekalukaupois? käyäänkö gigantissa? käyäänkö prismassa?" molemmat oltiin siis iha niin ku ei mitään ja shoppailtiin.
 
ja shoppasinkin IHANAT KENGÄT! ei yhtään mun tyyliset, mutta nyt mä oon niitten tyylinen :) kirkkaanpunaiset kangasballerinat :) olo on kuin pikkutyttönä. nytkin istun ne jalassa :)
 
mulla ei ole tän inssin suhteen minkäänlaisia odotuksia, ei toiveita, ei mitään. Ei jännitystä, ei piinapäivien laskemisia, ei ystäville hehkuttamista, ei mielikuvia raskaudesta, ei vauvasta, ei mistään. Nyt vain mennään eteenpäin.
 
Onneksi ystäväni lupasi puolestani pysyä ajantasalla :) hän sitten toimikoot kalenterina.
 
lähetin tänään ystävälleni kortin, katsotaan kuinka hän yllättyy, sillä se tulee hänelle AIVAN YLLÄRINÄ! hän ei vois koskaan odottaa saavansa sitä :) Sen asian miettiminen olkoon nyt minun pääajatukseni :)
 
PALAILLAAN!