Nyt sekin piina on ohi! Mammografia ja ultra on läpikäyty, ja kuvat ja näkymät tulkittu. Mulla vain on kertakaikkiaan ISOT TISSIT, sitä se on!
 
Nooh, oikea diagnoosi on siis rintarauhasen liikakasvu. Sitä kasvaa jotenki liian kainalossa ja jotenki niinku kaksinkerroin tai jotain, no jokatapauksessa, liikakasvu. Jotain, et ku rinta koostuu läskistä ja rintarauhasesta, ni se rintarauhanen on ottanut liikaa tilaa itselleen. Mut pääasia on se, että siitä ei ole haittaa, eikä se ole vakavaa, eikä sille voi mitään. Nyt pitää vaan säännöllisesti tutkituttaa rintasa ja tarkkailla eri kierronvaiheita, et milloin on pahimmat oireet ja millon oireetonta.
 
Lääkäri siinä oli kertonu sanallisesti, että rintarauhanen kasvaa liikaa ja samalla alko ultraamaan kainaloita ja käsivartta, ni minä humoristina siinä sitten heitin, että onko ne tissit niin istot, että ne kasvaa iha käsivarressa asti.... no eihä se mitään tajunnu, vaan alko pitää luentoa siitä, et mitä hän tekee ja mitä kuuluu perustutkimuksiin (NO JOO JOO MÄ TIEDÄN KYLLÄ, MUTTA KEVENSIN VAIN TUNNELMAA HEITTÄMÄLLÄ (selvästikin HUONON) HERJAN!) sit ku lääkäri oli sen luentonsa lopettanu, ni päätin keventää tunnelmaa entisestään (sillä lääkäriä selvästi otti päähän mun näsäviisauteni) "mut kyl mä aion kotona sanoa miehelleni, että mulla on niin isot tissit että ne kasvaa käsivarressakin!" ni sillon se lääkäri alko nauramaan :) eli tunnelma keveni.
 
palatakseni siihen tilanteeseen, kun tein lähtöä tutkimuksiin. Mietin kotona ääneen, et mitäs jos siel on sellanen kolmekymppinen komea nuorimies, joka ottaa mammografian, et ku se kattoo mun tissejä ni se joutuu huokaamaan: "VOI ITKU! noin isot! menee siis ylitöiks!" ni melki niihä siin sit käviki ;) tosin hoitaja oli keski-ikäinen nainen, mutta ku riisuin paidan ni se tuumas "Jaa mä taidankin vaihtaa vähä isommat levyt tohon koneeseen! Onneks en ehtiny kasaamaan koko konetta noilla pienillä levyillä" ja mähä pyrskähin nauruun :) hoitaja punastui ja jouduin sit rauhoittelemaan sitä, kertomalla aamuiset ajatukseni. Eli tunnelma keveni siinä sit het alkuunsa :)
 
Nooh, mitkä sit on omat fiilikset? No sellaset, että potuttaa suunnattomasti se, että mussa on naiseudellisia häiriöitä kroppa täynnä, mut millekkään ei löydy mitään varsinaista diagnoosia, vaan kaikkeen sanotaan "mitään ei oo tehtävissä, joudut vain oppia elämään asian kanssa!" GGGGGGGGGGRRRRRRRRRRRRRRRRRRRRRRRRRRRRRRRRRRRRRRRRRRRRRRRRRRRRRRRRRRRRRRRRRRRRRRRRRRRRRRRRRRRRRRRRRRRRRRRRRRRRRRRR!
 
Ottaa niin päähän! mut täytyy myös muistaa, että pääasia, ettei ole mitään hengenvaarallista! Et vaiks mä oonki välillä iha sika väsyny elämään, ni kyllä mä silti haluan vielä kokea elämän arkea monta monta monta vuotta!