Minä kun jo niin iloitsin, että takana on ihanan rento viikonloppu, eikä oikeastaan ajatustakaan lapsettomuuden synkkyyksiin.... mutta tänäänhän se on sitten vaivannut kahta kauheammin...

Oon istunu työpöydän ääressä ja googlettanu lapsettomuutta kaikilla eri sanoilla... mesetin Katan kanssa, joka aukoi silmiäni -meidän tilanne ei ole pahakaan!

Katalta sain linkkejä muiden lapsettomien blogeihin ja sittehä se ahdistus vasta alkoikin!!! EMME TODELLAKAAN OLE YKSIN!!!! meitä on aivan liikaa!!!! Luin luin luin ja luin... ja koin hyvin hyvin useaan otteeseen, että mehän ollaan täysin aloittelijoita tässä lajissa.... omat epäilyt siitä, että olemmeko oikeutettuja näihin "katkeriin" ajatuksiin, vahvistui vahvistumistaan... "MITÄ HEMMETTIÄ MÄ RUIKUTAN KU VIELÄ NIIN PALJON ON KOKEILEMATTA!!!!!"

Eli, kiitos kaikki lapsettomuudesta avoimesti kirjoittavat!!! Te avaatte silmiäni joka kerta kun luen tarinoitanne!!! Ja nyt osaan lohduttaa meitäkin aloittelijoimpia (ei tuo oo sana), että heillä ON OIKEUS omiin ajatuksiin, mutta että antavat ajan jalostaa ajatuksia!

Kun luen teidän tarinoitanne, tulee olo, että mulla on ajatusteni suhteen vielä toivoa, sillä uskon vahvasti, että me jokainen ollaan käyty samat ajatukset läpi! Oma sen hetken tilanne tuntuu AINA rankimmalta, mutta kun etenee aina vain rankempiin tilanteisiin, niin ajatukset jalostuu siten, että voi peilata tällä hetkellä siihen, että tulevaisuudessa voi olla vielä rankempaa =P

vaikkakin kata-kulta ohjeisti mua, että ei saa murehtia mennyttä - se ei palaa, ei saa murehtia tulevaa - sen aika on sitten ; vaan että elä tätä hetkeä...niin silti ehkä annan itselleni luvan peilata tulevaan, että mitäs kolmen vuoden päästä kun lääkäri sanoo että mitään ei ole enää tehtävissä... nyt on sentään kokeilematta IVF:t PAS:t ICSi:t Blastot ja kaiken kukkuraksi adoptiokin!!!!! MITÄ MÄ SIIS RUIKUTAN!??!?!??!?!

*läimäyttää itseään poskelle, kiskaisee niskasta ja käskee ryhdistäytymään*

SEn verran oon kuitenki nyt vajonnu tähän lapsettomuuden tuskaan, että hain kirjastosta toistakymmentä kirjaa, jotka käsittelevät lapsettomuutta: omanelämänkertoja, tieteellistä faktaa, käytännön elämän kokemusta, kuvitteellista fiktiota, lällyä romantiikkaa, runoutta, tarinointia... laidasta laitaan! kevyimmiltä tuntuvat jaarittelut jätin tarkoituksella ottamatta, sillä niitä lukiessani voisin ehkä ajatella, että "mitä sä siinä kirjoitat ku et selvästikään tiedä mistä on kyse!?!" sillä hakukone linkitti minut todella todella todella monen kevyen-kertomakirjallisuuden suurnimen teoksiin sillä verukkeella, että jokin osa tekstistä liippasi edes vähän läheltä lapsettomuutta - en juuri nyt jaksa lukea sellaista kirjaa, jossa pääpaino on jossain aivan muussa, ja muutamalla kappaleella sivutaan sitä, että kirjan päähenkilö on parikymppinen sairaanhoidon opiskelija jolla ei ole lasta - omasta vapaasta tahdostaan... onneksi on sen verran kokemusta kirjoista, että tietää, minkälaisia kirjoja kukakin kirjailija kirjoittaa, ni ei tällaisessa tiedon-tuskassa joudu kaikkia kirjoja kahlaamaan, jonka luokse sana lapsettomuus vie... toivottavasti tein kuitenkin oikeita valintoja!

Nyt siis kirjojen pariin