Hemmetin hemmetin hemmetin hemmetti!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!

Jos NYT iskee synkkyys ni mä hemmetti vie poljen itteni maanrakoon, tukin raon sellasella tukkeella ettei sieltä pois pääse ja vielä sylkäsen tukkeen päälle!!!!!

Eilen kun kirjoitin siitä työkaverini asenteellisuudesta, ni mähän kirjotin sen huonolla omalla tunnolla, mutta siksi, että keventäisin omaa oloani. Nooh, olo keveni... Se keveni niinkin paljon, että yhdessä välissä jo ymmärsin täysin työkaverini asennetta - ja hyväksyin kaikki sanomiset ja haukuin itteeni, et ku oon niin hemmetin rajottunu persoona.

Eli mun silmissä työkaverista tuli taas se sama vanha kiva työkaveri.

Nooh nyt sitte meinaa alkaa suruttamaan se, että se todellakin ON RASKAANA! Tuossa se kävelee mun ohitseni triljoona kertaa päivässä ja en voi olla ajattelematta, että HÄNEN SISÄLLÄÄN KASVAA PIENI IHMISEN ALKU!!!!!!!!!!!!!!

Miten hemmetti mä kestän koko sen töissä olo ajan? Nyt mä toivon, että se kokis tän työn niin raskaaks, että se jäis äitiyslomalle, jotta mä voisin ihan rauhassa tääl tehä omia töitäni ja elää omaa lapsetonta elämääni.... Siis mä toivon, että nimenomaan tää työ ois sille liian raskasta sillä tapaa, että sen raskaus sujuis loistavasti muuten, mutta että töihin ei sais tulla. Hankittais hälle sijainen, joka ois vanha kääpä mies, jolla ois ihan hemmetin hyvät tiedot tästä alasta. Sellanen ois turvallista seuraa mulle!

En siis todellakaan toivo, että työkaverilleni tulisi ongelmia raskautensa kanssa EN, vaan toivon, että hän saisi viettää turvallisia odotuspäiviä kotonansa - maha sais kasvaa rauhassa ja hän sais nauttia olotilastaan ja tulevaisuudestaan ihan vapaasti - miettimättä, että "mitenhän satu tähän suhtautuu"

NYT ALKAA HAJOTTAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAA!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!

Mites mä nyt yhtäkkii taas näin.... voisinko ihan yhtäkkii vaan piristyykki!!??!!!!

NYT EN TODELLAKAAN RAKASTA MAAILMAAAAAAAAAAAA enkä oikeen ees mitään osia siitä! HEMMETTI TÄTÄ VUORISTORATAAA!!!