Eilen oli ERITTÄIN harvinainen ilta!!! Kokous, jonka vedin, kesti oletettua paljon vähemmän aikaa!!!!!!!!!!!!! JEEEEEEEE!!!!!! ja pääsin kotiin JO kuuden jälkeen.

Soitin isännälle, että mitä kivaa tehdään, ni se olikin ottanut koirat ja mennyt anopin luo nikkaroimaan kirjoituspöytää - joten MUL ON VAPAAILTA!!! Päätin tyrkyttää itseeni Dooriksen luo, mutta sinne oli tulos vieraita, joten en sitten mennyt.

APUA!!! ILTA YKSIN KOTONA!!! JEEEEEEEEEEEEEEEEEEEEEEEEEEEE!!!!!!!!!!!!

Mutta makoiluksihan se meni! Toisaalta hyvä niin, sillä levot on jääny PIKKASEN vähälle!

Siinä makoillessa sitten tuli asioita mieleen, ja piti oikeen paperille kirjoittaa, että muistan ottaa asiat täällä esiin =)

Asia 1 Työkaverin raskaus: tätä asiaa pohdin eilen rakkaan ystäväni kanssa mesessä ja tulimme siihen tulokseen, että en ole ajautunut sellaiseen rotkoon, että ajattelisin KAIKISTA odottajista niin! Eli kestän jatkossakin muiden raskaudet hyvin!!! (HOPE SO) ja että tämän hetkinen ahdistus johtuu siitä, että en ole sitten vuoden 1986 SIIS YHDEKSÄNTOISTAKEHDEKSANKYMMENTÄKUUS ollut raskauden lähellä! Silloin äitini odotti pikkuveljeä! joten tilanne on mulle uusi - ja oman elämänkokemuksen myötä valitettavasti myös vaikea tilanne. Kun tämä asia oli mulle rautalangasta väännetty, niin aloin pääseen siitä solmusta eroon! KIITOS KATI!!! Katin mielestä olen myös oikeutettu tuntemaan niin kuin tunnen, että jos en tuntis, ni ois huolestuttavaa. Toivon siis totisesti että kaikki johtuu vain uudesta  itselleni vaikeasta tilanteesta, enkä siis katkeroituisi muiden raskauksiin!

Asia 2 Katin kanssa puhuimme myös siitä, että kun Salkkareissa Annika kuoli ja muu perhe suree, niin että sureminen on huonosti näytelty eikä aiheuta meissä (eikä varsinkaan katissa) pahoja liikuttumisen tiloja - ja että se ehkä johtuisi siitä, että hän ajattelee, että "nuo vain näyttelee, eikä niillä ehkä ole OIKEASTI käsitystä siitä, miltä omaisen menettäminen oikeasti tuntuu. Siinä illalla yksinään sitten ollessani, mua alko ahdistaa ihan hemmetisti se, että mitä jos menetän jonkun läheisen!?!?!?!? MÄ EN KESTÄIS!!! Lumipallo alkoi paisumaan!!! Mitä jos menettäisin isän!? Mun oman rakkaan elämäni idolin ja esikuvan... Mitä jos menetän mieheni?? MUN OMAN RAKKAAN ELÄMÄNKUMPPANINI... Mitä jos menetän rakkaat ystävät (en luettele nimiä, ettei kukaan loukkaannu jos en muista nimeä mainita :) mutta KAIKKIA ajattelin eilen) MUN OMAT tukihenkilöni!! Kuuntelijat, tukijat, omien murheidensa jakajat.... Mitä jos menetän pikkuveljeni -hänet johon olen vasta hetki sitten tutustunut... Mitä jos menetän koirat?? MUN OMAT PIENET KARVATURRIT..............

Mä yritin KAIKKENI etten ajattelis asiaa!!!! Mä jopa aloin hyräilemään siansaksamusaa, jotta saisin ajatuksen kaikkoamaan... Mutta ajatukset vaan koveni.... Onneksi telkkarista alko Idols, ni sain keskittyä siihen! Mutta taas mainoskatkolla alko asiat hiipimään mieleen ja kun ajatus alkoi "Mitäs jos isä..." niin rupesin oikein urakallla ajattelemaan "LAUANTAINA LÄHDEN UIMAHALLIIN LAUANTAINA LÄHDEN UIMAHALLIIN JOS VAIN PIU PÄÄSEE MUKAAN... MITÄ JOS MENETÄN TIIAN....."

Ajatukset vain paisui ja paisui, mutta ONNEKSI pääsin niistä eroon!!! Sitä tuli siinä synkisteltyä kaikkien menetykset läpi ja myönnettävä on, että mä PELKÄÄN läheisen menettämistä! Nyt ainakin tiedän mitä vastaan, ku kaiken maailman kyselyissä, ystävä-kirjoissa ym on kysymys: mitä pelkäät? Nyt tiedän vastauksen!!!! En olekaan ennen mitään varsinaisesti pelännytkään!

Mutta itsekkäistähän syistä mä sitä pelkään! Nimittäin miten MINÄ pärjään jos läheinen kuolee... toki mietin myös sitä miten muut läheiset pärjää, mutta oma suruhan siinä on se konkreettisin.... PLÄÄH EN HALUA ENEMPÄÄ MIETTIÄ!!!

Asia 3. Sitähän sanotaan, että jokaisella on oma kaksoisolentonsa. MullaKIN on! Olen tavannut hänet 5 ja 6 luokan välisenä kesänä :) (elikäs siis ...hmmm...kesällä 91 (?) Menin pesäpalloleirille, jossa majoitus tapahtui koulun luokkahuoneissa. Meille osoitettu luokkahuone oli jo suurelta osin majoitettu, joten emme pääseet kovin tiiviisti oman joukkueemme kanssa vierekkäin majoittumaan. Meitsi sitten meni yhteen nurkkaan ja kysäsin siinä vierustoverilta, josko voisin siihen majoittua. Kun vierustoverini "paljasti" kasvonsa, olimme lentää perseillemme (JA NE OLI ISOT) "katsonko peiliin???"

Siltä seisomalta tutustuttiin ja "ystävyytemme" on jatkunut läpi kaikki vuodet. Ei mitään yhteydenpitoja eikä mitään sellaista, mutta aina kun olemme nähneet, niin juttua on riittänyt! Hän on USEIN mielessäni ja aina kun tutustun uusiin ihmisiin, kerron kaksoisolennostani heille :)

Hän on mielessä myös siinä suhteessa, että ku aikoinani haaveilin, että leikkuuttaisin lyhyet hiukset - ni en tietenkään uskaltanu. Näimme mieheni kanssa tämän kaksoisolentoni, ja hän oli leikannut hiuksensa lyhyeks. Sitä siinä katteltiin ja kehuttiin ja juteltiin, ni ku erosimme, niin isäntä tuumas ensimmäisenä "Leikkaa vaan" - ja niin leikkasin.

Myöhemmin pähkäilin, että josko uskaltaisin värjätä pellavaisen pääni tummaksi... mietin usein, että haluaisin nähdä kaksoseni, josko hän ois värjänny tukkasa ... mutta en nähnyt. Asuinpaikkakuntaa vaihtaessani sitten uskaltauduin tukan värjäämään - ja tykkäsin kovastikin!

Nyt näin kaksoseni viime kesänä ja pari viikkoa sitten, ja hällä oli juuri saman värinen tumma ja lyhyt tukka, ku mulla oli hetki sitten =) ja sopi sillekin =) otin puheeksi tämän "matkimisen" ja naurettiin :)

Kaksostani olen miettinyt paljon nyt siksi, että hän toteuttaa unelmaani =) hän on Venus-bandin solisti ja saa keikoilla laulaa juuri sellaista musaa mitä itse haluaisin laulaa!!! Irinaa, Jonnaa, Maijaa ja kaikkia kevyitä popahtavia rokahtavia klassikoita! Olen kahdella heidän keikalla ollut ja laulanut mukana ääneni käheäks :) Ja aion jatkossakin fanittaa heitä!!! Ensinnäkin HYVÄN musan takia, mutta varsinkin kaksoseni ja omien haaveideni takia =)

Asia 4. Liikuttumisesta vielä =P mä liikutuin eilen MONTA MONTA kertaa, kun katsoin Idolsia !! Ihmisten AIDOT reaktiot - ilot surut yllätykset - saa mut liikuttumaan. Liikutuin myös kun Idols extrassa tyypit veti "Twin Peaksia" ja ku se Janne on vain niin ihq! Nauroin tälle liikutukselle taas kuset housussa =P

Aamulla se liikutus sitte vasta naurattikin!! VOI HYVÄNEN AIKA SATU SUA!!!! Katsoin aamupalaa naukkaillessa (pitää syödä aamupalaa ku syön sellasta sokerilääkettä, että se vaatii vatsaan kavereita, normaalisti en syö) kolmosen Huomenta Suomea ja siinä Pietarinkadun Oilersin tyypit oli luistelemassa ja haastateltavana. No liikutus, jolle ei tarttenu nauraa, tuli siitä, ku he kerto et kyl he on jo vanhassa rahassa rikkonu aikaa sitte 10.000.000 rahan summan, joka on lahjoitettu lasten sairaaloille, turvakoteihin, sotaveteraaneille etc. Kun karski mies puhui NOIN HIENOSTA toiminnasta, oli kyyneleet poskelee ansaitut =)

Mutta se liikutus jolle nauroin oli se, että Tiki Tikkanen puhui. Sen ei tarttenu puhuu ees mitään ihq eikä maailman pelastuspuheita, mutta silti mä liikutuin... ehkä noiden aiemmin puhuttujen hyväntekväisyysjuttujen takia olin jo valmiiksi herkässä tilassa =P

Mutta kun jatkuvasti liikutun, ni saan hokea itelleni, että "RAUHOTU JO!" Ei siinä mitään, mä oon ERITTÄIN ONNELLINEN että osaan nykyisin liikuttua - ja melkeen jo itkeäkin =)

Tässäpä nämä muutamat eiliset pohdinnat :)

Illalla aluksi rakastin maailmaa, sitten en todellakaan rakastanut, mutta löysin rakkauden uudestaan!!! *vuoristorataaa vuoristorataa*