Meinas olla itku pitkästä ilosta, ku vauvahorkkaa ahmin eteenpäin. Reippaasti yli puolenvälin, kirja oli herkkua. Ajattelin moneen otteeseen, että miten niin raskaasta aiheesta voidaan kirjoittaa niin ihanan kevyesti ja humoristisesti... mutta ei se sitä ollutkaan. Muuttuihan aiheen käsittely ahdistavaksi ja toi mieleen oman kurjuuden. Varsinkin, kun pariskunta kävi läpi IVF-hoitoa... HUOH!! Monta kertaa meinasin, että jospa keskeytänkin lukemisen tähän ja muistelen kirjaa vain humoristisena ja kevyenä - mutta utelias kun olen.

Tietysti sitä vaipu synkistelemään, mutta ei auta - en oo lauta!

Ku fiilikset kerta oli jo valmiiks synkät, ni päätin lukea putkeen Rakkaustestin, ja se oli just niin masentavaa luettavaa, ku olin kirjan takakannesta tajunnu. Mutta se oli sillä lailla hyvällä maulla masentavaa, sillä siinä "sanottiin ääneen" kaikki ne ajatukset, mitä mun päässä liikkuu harva se päivä! Kirjaa lukiessa tuli tsiljoonabiljoonaa juttua mieleen, mitä mun pitäs tässä blogissani käsitellä - mutta nyt ku taas ois mahis kirjottaa, ni en muista mitä kaikkee terävää mun piti sanoa... Pitää illalla lukasta kirja loppuun, ja kirjottaa paperille mietteet.

Ku se Rakkaustesti-kirja on mun iha ikioma, ni päätin kirjottaa kanteen tän hetken faktat, eli että reilu kuukausi omaan IVF-hoidon suunnitteluun ja että rakastan miestäni yli kaiken ja että olo on hemmetin tyhjä. Katsotaan sitten kymmenen vuoden päästä jos kirja sattuu käteen ja luen kansitekstin, et mitä ajatuksia se tuo mieleen... Kirjoitin jutun loppuun, että:

RAKASTAN MAAILMAA - mutta en siinä olevia negatiivisia vauva-uutisia