Luin sitten Rakkaustesti kirjan, ja voih voih VOIH! Se kirja oli kuin mun kynästä lähtenyt! Toissapäivänä  ku sitä luin, ni se herätti iha sikana ajatuksia, mut en enää muista(nu) mitä tänne piti siitä kirjoittaa... Eilen sitten pidin kännykkää kokoajan vierellä ja kirjoitin muistisanoja, joista muistan mitä mun piti tänne avautua.

Asia 1: ystävän raskautuminen. Kirjassa kirjoittajan paras ystävä raskautui YLLÄTTÄEN (KYLLÄ munki mielestä TÄYSIN yllättäen, eli siinä suhteessa olen kirjailijan puolella) Ystävä oli villi sinkku, joka vaihtoi miestä kuin sukkaa ja joka vaihdon yhteydessä itki kurjaa kohtaloaan tälle kirjoittajalle. Joka suhteen loppuminen oli maailman loppu, mutta uusi maailma syntyi napsahduksesta välittömästi kun uusi mies osoitti kiintymystään. Uusimman valloituksen kohdalla ystävä ei hehkuttanut suurta rakkauttaan, mutta ilmoitti muutaman kuun "seurustelun" jälkeen, että hän on raskaana. Ystävyyssuhde "kariutui" siihen ja välit tulehtuivat sanotuista sanoista.

Itse siinä sitten mietin, että miten suhtautuisin jos bestikseni raskautuisi. Sinkku hän on, mutta ei todellakaan vaihda miestä ku sukkaa. (bestis tykkää kulkea ilman sukkaa HIH) Puheissa me aina vitsaillaan, että voitais lähtee baanalle ja hankkii "vähän maitoa" ja mä oisin synnytyksen tukihenkilö ja auttaisin jatkuvasti lapsen hoidossa! Mutta mitä jos hän todellakin raskautuisi?? Kirjan kirjoittaja oli ERITTÄIN loukkaantunu ja suuttunu ja hän oli valmis lopettamaan ystävyyden siihen paikkaan... Mä en löytäny YHTÄÄN samaa mielipidettä itseltäni, kuin mitä hän kirjoitti! Mä suorastaan kihisin kiukusta, että miten hän voi suhtautua niin!!!! Mun mielestä KAIKILLA naisilla on oikeus äitiyteen, jos he itse sitä HALUAVAT!!! Joten rakas bestis: BAANALLE VAAN JA MAIDON HAKUUN!!! miksi pitäisi hankkia koko lehmä, jos tarttet vaan vähä maitoo =) Mä tukisin sua ihan jatkuvasti ja mä olisin ihan hemmetin onnellinen sun onnestas!!!!!!!!!!!!!!!!!! Ja TÄYSIN AIDOSTI!!!

Asia 2. Kirjan kirjoittajan toinen ystävä oli raskaana, mutta hän ei uskaltanut kertoa asiasta. Kolmas osapuoli sitten PALJASTI asian, kun  ystävä oli jo viidennellä kuulla raskaana. Kirjoittaja tietysti suuttui asiasta, EI SIITÄ että ystävä on raskaana, vaan siitä, että asiaa pimitettiin häneltä - vedoten siihen, että ystävä halusi SÄÄSTELLÄ häntä. Kirjoittaja kirjoittaa NIIN HYVIN, että "oikeaa ystävää ei kuulu säästellä!!!!" ja mä olen AIVAN SAMAA MIELTÄ!!! mua ärsyttää YLI kaiken se, että meiltä pimitetään asioita ihan vain siitä syystä, ettei raskautuneet USKALLA meille kertoa, sillä he SÄÄLIVÄT meitä eikä halua LOUKATA eikä SUUTUTTAA...... VOI HELEVETTI!!!! me LOUKKAANNUTAAAN siitä että meille ei kerrota vaan meitä SÄÄLITÄÄN ja PELÄTÄÄN!!! Ja jos liian pitkälle menee, ni voidaan SUUTTUAKI siitä, että meiltä pimitetään elämän suurimpia onnen uutisia.

Kirjoitan tähän sen, mitä olen joutunut hokemaan kymmeniä kertoja oman lapsettomuutemme aikana: EI SE OLE MEILTÄ POIS, ETTÄ MUUT SAAVAT LAPSIA!!!!! Lapsen SAAMINEN on niin iso onnen asia tuleville vanhemmille, että se PITÄÄ jakaa myös niiden kanssa, jotka eivät siihen itse ole kyenneet! Ja mä hoen tätä asiaa jatkuvasti kaikille, jotta heillä olisi sitten pienempi kynnys omasta raskautumisestaan meille kertoa. Valitettavasti se ei vain ole helppoa, ja YMMÄRRÄN sen, mutta TOIVON että meille kerrottaisiin asiat mahdollisimman pian, sillä mitä kauemmin asiaa pimittää sitä vaikeampi sen kans on elää :"mitä jos joku kylillä kertoo niille?" "mitä jos ne saa tietää jotain väärää kautta" "mitä jos ne näkee sen pyöristyvästä vatsasta?" Kaikilta noilta inhottavilta peloilta säästyy, kun ottaa rohkeasti härkää sarvista ja KERTOO!!! Se saattaa kirpaista hetken, mutta onni löytyy HYVIN ÄKKIÄ, sillä olemme taatusti onnellisia siitä, että läheiset ei joudu kokemaan tätä samaa kuin me!!! JA TÄMÄ ON MEIDÄN MOLEMPIEN MIELIPIDE!!! juttelimme asiasta viimeksi eilen!!

Asia 3. Kirjoittaja oli huomannut, että lapsettomat ja lapselliset erkaantuvat toisistaan. Olen samaa mieltä, mutta mä en kyllä syytä sitä, että "ku noil on lapsii ja meil ei, emme voi enää olla ystäviä!" vaan mä syytän sitä, että molempien elämäntilanteet on mitä on. Lapselliset eivät enää pääse niin helposti illan istujaisiin eikä kyläilemään, sillä kyläily pienen/pienten lasten kanssa on aina oma ISO rulianssi, ja ymmärrän erittäin hyvin, että siihen ei välttämättä ole voimia. Myös meillä lapsettomilla on tapana järjestää todella paljon "vapaa-ajalle" aktiviteettia, ettei tarttis märehtii yksin kotona. Meilläkin esim on JOKA viikonlopulle jotain menoa... ei välttämättä tahallaan järjestettyä, vaan ihan vain siitä syystä että muulloin ei ehditä niitä asioita tekemään, esim kyläilemään. Mä en siis ainakaan syytä lapsellisia siitä, että he eivät haluaisi meillä käydä, kun me kerta ollaan lapsettomia. Syytän itseämme siitä, että emme vain saa lähdetyksi. Aina on niin kovasti hommaa, että kyläily ei vain aikataulujen sovittamisen vaikeuden takia onnistu. Mä en ainakaan vierasta lapsia, vaan rakastan niitä niin, että voisin leikkiä ja kantaa niitä taukoamatta =) ja samaa mieltä on mies, hänkään ei pelkää eikä vierasta.

Asia 4. Kirjoittaja ei meinaa millään hyväksyä sitä, että muut raskautuvat ja synnyttävät... en voi ymmärtää tuollaista!!!! Kirjoittaja sanoi että on tekopyhää olla innostunut muiden lapsista. EI PIDÄ PAIKKAANSA!!! kirjoittaj kirjoitti myös, että "se on yli-inhimillistä jaloutta, että suo lapsen tuoman onnen muille!" Me olemme sitten aidosti yli-inhimillisiä ja jaloja ihmisiä. Mutta ehkä asenne muuttuu ajan kuluessa, sillä kirjoittaja kärsi lapsettomuudesta 5 vuotta, ja me olemme kärsineet vasta pari vuotta. Toivon vain, että en katkeroidu!!!

Asia 5. Kliseet "lakkaa yrittämästä" "unohda koko asia" "laihduta" yms on varmasti lausuttu lohdutuksen sanana, mutta kuten kirjailija toi julki, niin meitä lapsettomia ne EI TODELLAKAAN LOHDUTA vaan ne SYYLLISTÄÄ!!! Tuollaiset sanathan tarkoittavat OIKEASTI sitä, että sanoja ajattelee "kun te yritätte ja yritätte, ettekä unohda yrittämistä, ja olette noin lihavia, ni tehän ITSE AIHEUTATTE LAPSETTOMUUTENNE!!!" JA NIINHÄN SE PERKELE TARKOITTAAKIN!!! en ole koskaan asiaa noin ajatellut, olen vain kuunnellut tyynenä ja vähemmän tyynenä samoja vanhoja kliseitä.... HEMMETTI MEHÄN OLLAAN ITSE SYYLLISIÄ KAIKKEEN!!!! mutta ku se on niin helevetin vaikeaa lakata yrittämästä ja unohtaa!!!! eikä nää läskitäkään hetkessä karise!!!!

 

SILTI MÄ RAKASTAN MAAILMAA - mutta en edelleenkään näitä negatiivisia vauva-asioita...