Olin juuri lähtemässä kotiin, kun vielä päätin sähköpostini tarkistaa... sillä hetkellä puhelimeni soi (klo 21.10, joka on mulle myöhään)

Lapsuuden ystäväni äiti soitti ja sanoi, että hän on kuullut lapsettomuudestamme... että haluaisinko jutella hänen vanhimman tyttärensä kanssa, joka on käynyt myös läpi näitä hoitoja...

Silloin satu meni sanattomaksi!!

Mitä sanattomuuteni tarkoitti? Kuinka usein olen haaveillut, että joku soittaisi minulle ja kyselisi lapsettomuudestani... nytkin kyllä osasin erittäin hyvin keskustella juuri meidän tilanteesta ja meidän kokemuksista ja meidän hoidoista... mutta kun hän ehdotti, että soittelisin hänen tyttärelleen, niin.... aivan sanaton... haluanko sittenkään puhua? Sanoinkin soittajalle, että pitää harkita ja tunnustella, että miltä tuntuisi jutella niinkin tutulle - mutta kuitenkin siis täysin vieraalle ihmiselle...

Kiitin kauniisti ajatuksesta ja lupasin harkita. nyt heti kun luurin olen laskenut, niin kaduttaa, että olin "niin kylmä"!? pistän kyllä perään tekstiviestin, että laittaa tyttären numeron minulle...

Yllättävä toiminta aivan odottamatta pisti tytön hiljaiseksi!

Nyt viestitän!

viestitin:"Tarja kiitos! Oon tosi usein haaveillut, että joku soittaisi minulle ja kertoisi tietävänsä mitä koen, mutta nyt kun se tapahtui, niin menin aivan hämilleen...Tuli niin yllättäen ja odottamatta! Laita mulle Annen sähköpostiosoite ja puh.nro tähän kännykkään, niin otan mielelläni yhteyttä! Tuskin Anne mua syö :) Kiitos huomaavaisuudestasi! Lämmitti mieltä ja nostatti itkun kurkkuun -tuntui niin hyvältä! Vaikkakin menin MELKEIN sanattomaksi. En tällä saralla ole tottunut huomaavaisuuteen. Yleensä ku vaan sanotaan että LAIHDUTA ja LOPETA YRITTÄMINEN. Outoa kuulla jotain oikeasti ymmärtäväistä puhetta. KIITOS TARJA!"

Huoh! nyt kotiin nukkumaan!

Hyvää yötä, ja kiitos Tarja!

 

Hanna! jos luet tätä, ni kehu äitiäsi!!!!! Hienosti toimittu!!!! Halaa sitä mun puolesta!!!!