No ei se ilta mennyt ihan niin ku haaveilin =P kun kotiuduin, niin aloin het tekemään niitä lättyjä, tai no kysyin isännältä että lättyjä vai vohveleita? Vintistä kuului innostunut ryminä, ku isäntä alko laskeutumaan alakertaan:"lättyjä, lättyjä, lättyjä -JA JÄÄTELÖÄ! kait sä toit jäätelöä??!!!" No en kyl tuonu... siitä se isännän innostus sitten laantuikin (mitä mä kans kitisen lapsen perään, ku mullahan on jo laps =) ) isäntä ois EHDOTTOMASTI halunnu JÄTSKII!!! Mutta tuoksutellessa lättyjä, innostus palasi takaisin.

*tidi dii dii tidi dii dii tidi dii dii diiiii* soi isännän puhelin ja mun isä soitti, että nyt ois aikaa värkätä sitä tietokonetta -josta ne on puhunu jo kauan. "joo mä tuun heti" ja niin ukko lähti. lupasi tulla tunnin sisällä takas, että sais tuoreeltaan lätyt syödä - mutta ei näkyny ei kuulunu. Niinpä söin oman osuuteni lätyistä ylhäisessä yksinäisyydessä (koirat oli saanu jo kaks isoa lättyä, ni nekään ei enää ees kerjänny vierssä) Mutta oli kyllä hyvää!!!!

Vihdoin ja viimein ku isäntä kotiutu, ni se söi vain kaksi lättyä ja meni nukkumaan... siinä meidän yhteinen ihana ilta sitten olikin =P

Mutta Greyn Anatomia oli TAAS ihan sika ihana! Miten siitä onkaan saatu noin tunteisiin vetoava sarja - ja menossa on kuitenkin jo toinen tuotantokausi! (yleensä ku toka tuotantokausi ei ole lainkaan enää hyvä) Ainut paska juttu on, että Meredithin ja MacDreamyn PITÄIS olla kimpassa!!! Vaikkakin tuollainen salaa rakastaminen tuo kyllä ohjelmaan oman sävynsä :)

Lueskelin sängyssä taas Vauvahorkkaa ja lueskelin isännälle jälleen kerran ääneen tekstejä ja aina vain hänKIN jaksaa nauraa sille =) Ehkä ne pätkät, joita luen, liippaa niin liki sitä itteään, että nauraa ehkä vähän hysteerisenä omakohtaisille kokemuksilleen ja ajatuksilleen... Täytyypä keskustella.

Mutta joo, oli ilta silti rento! Vaikkakin häsäsin taukoamatta keittiön puolella aina Greyhyn asti. Ja pääasia, että molemmat oltiin hyvällä tuulella, eikä kumpikaan mökötellyt =)

Siinä illalla lättyjä paistaessa ja ylhäisessä yksinäisyydessä ollessani, ehdin taas ajattelemaan lapsettomuuttamme paljon - ja kaikki lähti siitä, että ajattelin, että kuinkahan monta lättyä meidän lapset söis. Antaiskohan meidän lapset tehdä rauhassa lätyt loppuun, vai kitisiskö ne vieressä että ANNA JO ANNA JO -niinku me on veljien kans ite aina kitisty. Mä oon kyl sanonu AINA että MEIDÄN lapset ei sit kitise vieres, vaan kaikki syödään yhtäaikaa sit pöydässä! Ja se on isännänkin mielipide -katsotaan sitten että kuinka se käytännössä sujuis :)

Mietin montaa montaa muutakin asiaa, mutta just nyt en muista mitä kaikkee ajattelin. Nyt pyörii vain päässä se, että illalla mun pitäis vetää sellainen kokous, jossa aiheena on rivitalon putkiremontti - JOSTA EN YMMÄRRÄ YHTÄÄN MITÄÄN!!!!

Täytyy alkaa tutustumaan siihen, että pääsen siitä eroon =P

RAKASTAN SILTI MAAILMAA!!!!! mutta en kaikkia juttuja maailmassa!