Kusasin tikkuun ja yks ärsyttävä viiva siihen ilmesty. Ja välittömästi, ku tulos oli selvä, ni alko menkkamaiset oireet ja pieni ryöpsähdys vuotoakin tuli.
 
Ei oo mitään muuta ajatusta, ku että alkais ny kunnolla ne menkat, että sais soittaa polille IVF-aikataulusta. Kierron tauko tässä on, mutta ku sais tietää aikataulunsa, ni ois TAAS yks päämäärä saavutettavana.
 
Nyt en ole edes pettynyt! Olen vain innoissani (ja kiukuissani) siitä että päästään eteenpäin (kiukuissani siitä että menkat ei voi alkaa kunnolla)
 
Tämän kierron nyt sitten elän itselleni, kodilleni ja miehelleni! Lauantaina menen katsomaan ihastuttavaa Cover bändiä -Venus Band- ja vietetään sosiaalista kanssakäymistä rakkaiden ystävieni kanssa. (onkin teitä jo ikävä Jonna, Tanja ja Anni)
 
Kotona olen JO vaihtanut kukille mullat, sillä ne reppanat oli ihan kuoleman partaalla. Lisäksi vaihdoin alkuvuoden verhot ikkunaan :) tällä hetkellä menossa retro-kausi ja hainkin anopilta sellaisia ikivanhoja verhoja, joita hänen anoppinsa on ikkunoihinsa ommellut :) ihana vanha aika hehkuu ihan selvästi verhojen jokaisessa kohdassa :)
 
Seuraavaksi aion pesasta kaikki sisäikkunat, sillä koirien kuonon jäljet on raivostuttavia talvi auringon paistaessa.
 
Suunnittelin laittavani puutarhalle viestiä, että milloin pitäisi tilata orapihlajataimet ja riippapihlajat, jotta niitä pääsis sitte ihanteellisimpaan aikaan istuttamaan - se kun on kevään projekti!
 
Että eiklhöhän tässä ole tarpeeksi sijaistoimintaa unohtaakseni lapsen yrittämisen :)
 
Toivottavasti mieskin pystyy asian unohtamaan! Häntä kun on viimeaikoina murehduttanut se, että ketään ei kiinnosta meidän lapsettomuus eikä kukaan koskaan kysele, että mitä sulle kuuluu ja miten sulla menee ja miten sä suhtaudut tähän teidän lapsettomuuteen ja mitä odotat siltä ajalta kun teillä sitten on lapsi... kaikki vain hehkuttaa kuinka se oman lapsen syntymä on elämän ihanin hetki, ja että mikään ei palkitse niin kuin oman lapsen hali ja kiitos ja kehu, ja että mikään ei lepytä suuttumusta niin kuin oman lapsen viaton yritys lepyttää vanhempaansa.... ja että mikään ei ole niin hellyttävä näky kuin nukkuva oma lapsi, ja että mikään ei ole niin palkitsevaa kuin nähdä oman lapsensa kasvu ja kehitys, ja että mikään ei ole niin kaunis sana kuin äiti ja isä, ja että mikään ei ole niin ihanaa kuin puuhata oman pojan kanssa ÄIJÄ-juttuja - ja nuo kun on kaikki sitä, mitä mies kaipaa...
 
Voi kun olisi joku "äijä" joka kyselisi mieheni vointia, että hän pääsisi mies miehelle puhumaan tunteistaan - akkojen tunteelliset plörinät kun ei kuulemma aja samaa asiaa... täytyypä kysyä jos hän haluaisi lähteä vertaistukitapaamisiin...
 
onneksi itselläni on kaikki nettiystävät, joiden kanssa voidaan pitää omaa vertaistukiverkostoa! Erityiskiitokset Marille Annille ja Katjalle!!!! Muut vertaistukilaiset ovat säilyneet nickien takana ja etäisellä asteella, mutta olen erittäin valmis tutustumaan teihinkin ihmisinä! laittakaa vaikkka tonne vieraskirjaan viestiä -voitte laittaa yksityisenäkin, ni voidaan jutella henkilökohtaisesti!
 
Muutenkin, lukijat vois kirjoitella kommentteja ja omia ajatuksiaan tänne. Näen kyllä tämän sivun asetuksista ja tilastoista, että vieraita tällä sivulla käy satoja - mutta kukaan ei kuitenkaan reagoi mitenkään =P rohkeasti vain kirjoittelemaan :)