Eilen kyläilimme appiukon luona, ja Tuomaksen vanhemmat oli siellä. Kyllä teki hyvää halata heitä!!!!

Tuomas voi hyvin ja huonosti - mutta pääasia ettei hyvinhuonosti! Hänet on siirretty jo siitä pienimpien keskosten huoneesta vähän isompien huoneeseen, mutta se ei tarkota pelkästään edistysaskelta - sillä nyt hoitajat ei ole jatkuvasti valvomassa... Äityliini siellä on sitten istunut pitkää päivää ja valvonut monitoreja ja säpsähtänyt jokaista lukemamuutosta. Äippä on tietysti niin väsynyt ja turtunut tilanteeseen, että pienikin lukemamuutos tuntuu pahalta.

Tuomakselta on vähennetty letkujen määrää, hapen määrää ja lääkkeitten määrää, mutta maidon ja valitettavasti liman määrä on lisääntynyt. Ja kun piskuinen on limainen, niin happisaturaatio ei meinaa pysyä oikeissa lukemissa, ja on pelko, että joudutaan laittamaan hengityskoneeseen. TOIVON TOIVON TOIVON ETTÄ NIIN EI TARVITSISI TEHDÄ!!!

Valitettavia hoitovirheitäkin on tapahtunut. HYI!!! Tuomakselle on annettu vahingossa liian isoja lääkemääriä, ja kerran oli jo vakavakin tilanne, sillä liika morfiini lamautti suoliston... Mutta sitkeä sissi selvisi siitä! Tuomas on saanut myös liian isoja annoksia erilaisia ravintolisiä - ja se ei ole noin pienelle hyväksi - mutta onneksi niistä ei ole tullut mitään komplikaatioita!

Tuomakselle oli myös laitettu liian isolla paineella maitoa letkuun, ja hän raukka oli limaantunut entistä enemmän. Hän oli kuulemma oikein puhallellut maitokuplia. VOIH!

Tuomaksella on myös ikävältä näyttäviä ja tuntuvia apnea-kohtauksia, ja äiti on niiden edessä täysin toimeton. Ei voi kun sivusta katsoa ja toivoa parasta!

Äitinsä mielestä tilanne on erittäin raastava siksi, että kun Tuomas-rakas on NIIN PIENI!!! Niin pieni, että ihan pelottaa, että miten hän voi jaksaa kaiken sen hoidon. Itse yritin lohduttaa, että Tuomas ei onneksi muusta tiedä! Hänelle tilanne on varmasti aivan normaali eikä hän osaa ikävöidä toisenlaisen tilanteen perään - ei letkuja ei lääkkeitä vaan äidin ja isän turvallinen syli ja koti... Onneksi hän ei sellaisesta vielä tiedä mitään! Mutta kovasti lähettelen Tuomakselle voimia kasvaa ja kehittyä!

 

Nuppiinan kuulumiset (Hänestä en olekaan tainnut kirjoitella mitään) Noh, Nuppiina on ensimmäisen vertaistukiystäväni Anskun kohdussa asusteleva kilon painoinen neitonen, jotka ovat jo ylittäneet raskauden puolenvälin. Ansku oli samaan aikaan ensimmäisessä inssissä, kuin minä, ja hänelle kävi ikionnellinen tilanne, että hän raskautui siitä =) Olemme pitäneet erittäin tiiviisti yhteyttä kännyjen ja netin välityksellä. On ollut pahoinvointia, on ollut väsymystä, on ollut alhaista Hb:tä, on ollut sairauslomia, on ollut kaatumisia, on ollut ultria (jopa 4D) ja olen saanut kuvia pienestä Nuppiinasta.

Eilen kun kotiuduimme raskaalta Tuomaksen vanhempien luo tapahtuneelta vierailulta, oli kotiin jääneessä kännykässä pelottava uutinen: Ansku oli yöllä joutunut sairaalaan ennen aikaisten voimakkaiden supistusten takia. Hän oli saanut supistusten estolääkettä, joka oli supistukset rauhoittanut. Ultarttiin, eikä supistukset ollu saanu pahaa aikaan. Nyt hänet on määrätty täyteen lepoon ja mikäli supistukset jatkuu, ni sairaalasänky kutsuu.

MÄ EN KESTÄ JOS HÄLLEKIN SATTUU JOTAIN!!! Kaikki mun lähelläni kärsii raskauden vakavista ongelmista!!! On vauvakuolema, on keskonen, on keskenmeno, on riskiraskauksia, on supistusongelmia, ja suurin osa lähellä olevista ei edes raskaudu!!!!

Pitäiskö sitä lopettaa yhteydenpito kaikkiin, etten loisi huonon karman vaikutteita ystäviini!!!!?????

Pitäisikö alkaa ystävystymään sellaisten odottajien kanssa, joilla ei ole mitään ongelmia! Pitäisikö yleensäki alkaa ystävystymään äitien kanssa ja heittää koko oma lapsettomuus ja paha karma pois ajatuksista!                       Ei ehkä, sillä sitten niille äideille ja turvallisesti odottaville alkaisi sattumaan kaikkia ikäviä tapauksia =(

HEMMETTI!!!

 

nyt EN rakasta maailmaa!!!!!!! Enkä varsinkaan töitäni, jotka odottavat tekijäänsä....