On tosiaan ollu elämässä sellanen vaihe, että mul ei oo ollu asiaa kenellekään ja oon halunnu olla yksin... Mutta nyt alkaa olee taas iha normi olo. Kokeillaas, miltä tää kirjottaminen taas tuntuis!!?!!

Perjantaina kirjoitin tähän työpöydälleni muistilapun, jotta muistaisin sitten kirjoittaa asioista, kun taas saan kirjoitusinnon takaisin. Tosin, vain kaksi asiaa =P

asia 1: Mä olen täysin viimetipan ihminen!! (jaa miksihän mä olen tuon kirjoittanut muistilappuun... ilmeisesti olen sillä hetkellä TAAS tehny jotain TÄYSIN VIIMETIPASSA, mutta just nyt en muista, mikä se just sen hetken viimetippa oli...

No mutta on mulla MONTA muuta esimerkkiä tästä: kun lähden johonkin yöreissuun, tai pidemmäksikin aikaa, ni mä pakkaan VASTA viimesenä kotonaoloyönä tai jopa lähtöaamuna! tai jos lähden päivällä ajamaan tai yötä vaste, ni mä pakkaan sit vasta iha viime hetkellä. Yleensä en ole unohtanu pakata mitään tärkeetä, yöpaita yleensä jää, mutta sellasta voi aina lainata yöpaikan hostilta tai sit voi nukkuu ilman yöpaitaa tai sit päälypaidalla =P Ja jos hammasharjan unohtaa, ni sellasen voi ostaa vaiks matkalla olevilta huoltoasemilta tai olla yhden illan pesemättä ja ostaa seuraavana päivänä kaupasta. Shampoot ym pesuaineet yleensä voi lainaa hostilta =) samoin ku pyyhe. Kun lähdin Belgiaan viikoksi, ni jätin tarkotuksella pyyhkeen pakkaamatta =P ja ostin sit Belgiasta =) tosin siinä vaihees en todellakaan ajatellut sitä, että pyyhe pitää tietysti pestä ennen käyttöönottoa... joten se harmitti, mutta I'm still alive! =P mutta jatkossa en TIETENKÄÄN sorru tollaseen =P

Kun meille on tulossa vieraita - niin että on sovittu, että joku tulee just johki tiettyyn aikaan, ni mä rupeen tuntia ennen sovittua aikaa siivoomaan! kerään astiat pitkin taloa ja vaihdan tiskit koneeseen, kerään vaatteet pitkin taloa ja sullon ne likavaatekoriin (tai jopa pistän koneen pyörimään), kerään lehdet ja paperit pitkin taloa ja kannan ne työhuoneen pöydälle (tai sullon eteisen laatikkoon) tai no lehdet laitan tietysti keräyskoriin. Oion sohvatyynyt, petaan petin (tai sit vaan laitan makkarin oven kiinni). Imuroin - tai ainakin vedän luutulla lattialta isoimmat roskat ja pölykoirat) Laitan kengät kenkätelineeseen ja takit henkareille - ja heitän isännän toppahousukasat (KYLLÄ NIITÄ ON MONIA) sen omaan huoneeseen (lue: metsästysharrastukselle varattu oma kammari) Pyyhkäsen pölyt ja murut pöydiltä. Ja kun pesen käsiäni kaiken työn päätteeksi, kääntyy auto usein pihaan =P joten TÄYSIN viimetippaan jäi!

Työteho on parhaimmillaan juuri ennen eräpäiviä! Ja pienen stressin  alla työ valmistuu tehokkaammalla tohinalla (eikä pahempia virheitäkään satu).

Yhdessä asiassa EN ole viimetipan ihminen!!! Mä en hyväksy myöhästymistä lainkaan!! Itse lähden AINA niin ajoissa, että olen sovitulla paikalla 15-10 minuuttia etukäteen. Jos mä myöhästyn jostain, ni siihen on iha hemmetin pätevä syy!!! Ja mä vaadin, että niillä jotka myöhästyy, ni niilläki on PÄTEVÄ syy!

Mä olen lähtövalmiinakin AINA ennen muita! Jos on sovittu, että joku tulee puolelta hakemaan, ni mä oon jo vartin yli tasan vaatteet päällä oottamassa ikkunan ääressä. Nykyään on sikahyvä, ku meil on keittiössä sellaset kaapistojen välitilaikkunat, ni ku mä istun keittiössä telkkarin ääressä, ni mä näen juuri siitä välitilaikkunasta, että millon hakija saapuu =) Aikaisemmis asunnois on pitäny vain olla ja kytätä ikkunassa =P

Ja voi hemmetti jos noutaja on myöhässä!!!!!!!!!!!!! Palaa käämit ja hikoo kainalot!!!! =P

Onneks bestikseni on samaa kastia ja me ollaan AINA ajoissa! Mutta mutta! Jos mä oon sen kans jotain sopinu, just vaik että se tulee puolelta hakeen, ni ku mä tiedän, että me ollaan etuaikalähtijöitä, ni meinaan olla valmiina jo puol tuntii ennen sovittua... sit joudun torumana itteeni ja toppuutteleen valmistautumista =) mut aina mä oon lähtövalmis ennen varttia ennen sovittua aikaa =P

Jaa rönsyilinkö aiheesta... Nooh, onko sillä väliä =) Ei täällä, mut koulussa äidinkielen aineissa oli väliä =P ope sano, että mä kirjotan hyvin, mutta rönsyilen AINA aiheesta =P ja niin käy näköjään vielä kymmenen vuotta koulun loppumisen jälkeenkin.

Asia 2: (kirjoitin pitkän pätkän, mutta pyyhin pois sillä...) ääh, se asia, mistä mun piti toisena asiana täällä  kirjoittaa, ni se ei enää tunnu lainkaan siltä, että siitä tarttis kirjoittaa! joten ei mulla olekaan asiaa 2 =)

 

Kirjoitus ei vieläKÄÄN maistu oikeen hyvältä, joten en väkisi kirjoittele, vaan kirjoitan sitten kun on jotain asiaa!

vaik olo on turta ja kirjoittaminen ei tunnu niin hyvältä, ni silti mä kuitenki rakastan maailmaa