Meitsi keksi muka niin sika hyvän idean aamulenkeille!!! Maaliskuun hanki kestää jopa meikäläisen painon, ja niinpä olen jokaisena "pakkasaamuna" ollut koirien kans hangilla kävelemässä.

Tänään se sit kostautu useaankin otteeseen, nimittäin koirat on keksiny, että ku ollaan hangilla, ni ei tartte varoo autoja, ei tartte kulkee mun lähellä, vaan voi juosta pitkin poikin peltoa ja vieressä olevaa raivattua pajukkokoivikkoa. Itse innostuin seuraamaan supikoiran jälkiä, enkä hoksannu pitää koiria silmällä... kun supi oli hypännyt ojan yli, aloin katseellani etsimään koiria... ei missään, ei jumalauta, missä ne on... "SIRUUUUUU; VILMAAA; NÄPSÄÄÄÄ!!!!!!!!" huusin RUMAAN ääneen... hetken huudeltuani, näin että koirulaiset oli AIVAN PIKITIEN REUNALLA... ne saatanat oli lähteny ylittämään sitä hemmetin raivauspajukkoa!!! Miten ne idiootit JUST NYT uskaltaa kulkea risukossa? ku jos tahallaan mennään mettään käveleen, ni risukko on kamalin paikka, mistä pitää läpi ahtautua. Mut just nyt ei sit haittaa yhtään...

Ja mä EN TOSIAANKAAN aio itte lähtee hakeen niitä sieltä, vaan saavat kyl selviytyä ite! Vilma onneks pelkää autoja niin, et se ei mene tielle, mut ne kaks muuta on niin tolloja, että ne ei tajuu pelätä.

ei muutaku maanitteluääni päälle ja sainkin sirun ja näpsän mielenkiinnon heräämään niin, et ne lähti rämpimään uudelleen risukon läpi. Vilmaa ei hetkauttanu yhtään. sille sitten siinä huutelin rumaan vihaiseen ja hätääntyneeseen ääneen.... ja se perkele vaan tönötti paikallaaan.

vihdoin ja viimein se päätti lähtee tuleen mua kohti, mut hemmetti ku on noita risuja! "mun valkoinen turkki menee pilalle!!!!" mut siitä viisas vanhuskoira, että se kierteli kasoja niin, että pahimmista kohdista ei lähdetty ylittämään, vaan kierrettiin niin kauan, että kasa loppuu =)

jossain kohti se joutu palaamaan takas tietä päin, että se ois päässy kasan ympäri... ja mä tietysti hätäännyin, että se menee sittenkin tielle. ku se käveli iha sika uhmaavan näkösenä kohti tietä, päätin, että menkööt hemmetti! jääköön perhana auton alle... onpa yksi koira vähemmän vahdittavana.... mutta samantien ku olin ajatuksen päästäny valloilleen, iski paniikki ja kiljuin ku tapettava sika sitä hemmetin rakkia takasipäin... ja niihä se tulikin - heti ku pääs kiertämään risukasan =P

ja omaa hidasta tahtiaan, vilma tuli luo ja kulki loppumatkan vierellä.

meitsi manas kaikille koirille, että "huomenna kuljetaan sitte fleksissä! ja nyt ette kyllä saa aamukeksejä!!" mut eihä ne raukat mitään tajunnu... ne vaa katto mua hellyydellä ja hännät heilu... ja toki, ku mä olen päättäväinen kasvattaja, ni mä ANNOIN ne keksit ja rapsutin kaikkia heiheiksi - ja lähdin töihin...

töihin lähtiessäni tajusin, että olin juuri siihen aikaan siinä ison tien varressa, että tien toisella puolella olevalle teollisuusalueelle oli juuri työntekijät tulossa töihin...ja tottakai ne on kaikki kuullu kuinka mä raivoan ja kiljun ja karjun niille hemmetin piskeille!!! siel on muutama meidänkin asiakas, ja toivon, että  ne ei tänään ole tuomassa papereita meille, niin että niitten ei tarttis kysellä et "oliko koirat vähä karannu?" ku EIHÄN NE KARANNU!!! ku mä en eees vahtinu niitä!!! jotku saataran supikoiranjäljet oli PALJON tärkeemmät!!!!!!!!!!

mut loppu hyvin kaikki hyvin!!!!! enkä TODELLAKAAN TOIVO, että koirat kuolis tms... en en en en!!!!!!!