Eilen illalla oli viikon kohokohta, ku tuli Greyn Anatomia!!!! SE ON NIIIIIIIIIIIIIIIIIN HY-VÄ!!!!

Miten 45minuutin aikana voi kokea kaikki tunteet laidasta laitaan!!!???? Loppu oli vähän erilainen, ku mitä TOIVOIN, mutta hyvä loppu silti.

Menin SAMANTIEN sänkyyn, mut en meinannu millään tasottua mielialojeni kanssa. Mä huokailin, pyörin, voihkin ja vaihdoin asentoa jatkuvasti.

Vihdoin nukahdin.

Unet oli kyl taas mitä sattuu, mutta yksi  mainitsemisen arvoinen näkymä oli: olin jälleen kerran siinä kaupunkimiljöössä, missä on monikaistaisia teitä ja vanhoja rakennuksia, ja josta yleensä pyrin pois, tai pyrin kaupunkiin sisään tai ajelen kaupungin teitä pitkin. Nyt olin kuitenkin jalan liikkeellä ja menin apteekkiin (oikeassa elämässä kävin toissapäivänä apteekissa) ja siellä kaupungin apteekissa oli oman apteekin farmaseutti ja paljon vieraita työntekijöitä. Pyrin tietysti tän tutun puheille. Kun aloin esittämään asiaani, niin huomioni kiinnittyi toisaalle, missä kuului vauvojen ininää ja itkua. Siellä joku tummahkoihoinen mies tunki vauvoja ja taaperoita pahvilaatikkoon proviisorin avustuksella. Mä olin ihan että HÄ? farmaseutti hyssytteli mua ja sano että "oo niin ku et huomais. mäkään en hyväksy tota toimintaa, mutta ei ole vaihtoehtoja" "MITEN VOIN OLLA HUOMAAMATTA!?" huusin... miehet kiinnittivät huomionsa muhun. Olin erittäin uhmaavan näköinen ja kihisin kiukusta. Tummahko mies tuli pahvilaatikon kanssa luokseni ja avasi laatikon ja sanoi: "minä pelastan nämä lapset huonoilta vanhemmiltaan, vanhemmat saavat tuoda sellaiset lapsensa tänne apteekkiin, joiden kanssa he eivät tule toimeen" katsoin laatikkoon ja siellä oli vaiks kui monta vauvaa, taaperoa ja yksi varhaisteinikin. kaikki oli alasti tai vaipalla.

Kun mies ja farmaseutti keskustelivat keskenään, pystyin vapauttamaan sen varhaisteinin, joka ryömi ja konttasi apteekin myyntitiskin alapuolta pitkin turvaan. lähtöä tehdessään mies huomasi asian, mutta antoi asian olla, sillä varhaisteinit ei mene niin hyvin kaupaks.

Mies lähti ja aloin katseellani etsimään varhaisteiniä... hän oli proviisorin luona. proviisori oli antanut ison valkoisen takkinsa pojan vartalon peitteeksi ja halasi poikaa lohduttavasti. katselin ymmälläni ympärilleni ja kun seuraavaksi katsoin proviisoriin ja poikaan, ei heitä ollut enää siinä. juoksin heidän "paikalleen" ja farma tuli perässä. hän otti olkapäästäni kii ja sano, että "olen pahoillani. tämä on todellisuus ja meidän on se vain hyväksyttävä. emme voi pelastaa kaikkia lapsia lapsikaupalta ja heidän vanhempansa tuo heidät tänne omasta tahdostaan" kysyin ITKIEN (mä en itke) että emmekö me länsimaalaiset voisi ensin ottaa siitä omiin tarpeisiin, ennen ku niitä viedään ulkomaille? ei kuulemma ole tarpeeksi kysyntää. länsimaalaiset ei uskalla ottaa, ku hylkääjä-vanhempien on helppo sitten etsiä lapsi käsiinsä, jos katumus iskee....

lähdin.

tulin seuraavana aamuna takaisin ja päätin että pyydän itsellemme kaksi tällaista vauvaa. proviisori tuli mua vastaan ja kiitteli, että olin uskaltanut päästää pojan vapaaksi ja että tässä (ojensi lapun) on tiedot, mitä pojalle tapahtui. luin paperin jossa kerrottiin, että vertaistukiystäväni helsingistä oli pojan adoptoinut...

samalla vauvanhakijamies tuli. hän sai "saaliikseen" taas monta vauvaa ja taaperoa sekä varhaisteinipojan. vapautin pojan samalla tavalla ja toivoin, että hälle kävisi samoin ku eiliselle. keskustelin myös miehen kanssa, että jos minä ostaisin vauvoista kaksi. SE ONNISTUI!!! valitsin taaperotytön ja vauvapojan =)

tilanteen ollessa ohi, menin kysymään miten poika voi. proviisori ja farma seisoi kylmäkaapin edessä ja PELKÄSIn että he oli teljenny pojan sinne, mutta ei. he punnitsivat katseellaan, että valitsevatko he päärynäviilin vai persikkaviilin vai peräti rahkapurkin... olin ihan että HÄ!? he eivät päätöstä saaneet aikaiseksi, joten he pyysivät minun valitsemaan. kysyin, miksi minun pitää valita... he selittivät, että on kolme perhettä, jotka haluaisivat pojan, ja että he ei osannu päättää kelle, ni kolmas työntekijä oli nimenny viilit ja rahkapurkin eri perheiksi ja heidän piti arpoa perhe. mä sitten valitsin rahkapurkin ja se tarkoitti sitä, että poika pääsi kahden yli 50 ihmisen pojaksi =) eli hyvin kävi =)

apteekki päätti jatkossa alkaa itse "välittämään" lapsia, ettei ne joutuis ihmiskauppaan ulkomaille.

unen lopussa istuin kahviossa ja seruasin katseellani, kuinka apteekin ovi kävi tiiviiseen tahtiin pariskunnista, joilla ei mennessä ollut lasta, mutta pois tullessaan sylin täytti ihana pieni nyytti!!!! minä istuin varhaisteinipoikien kanssa kahvilassa ja pojat syöttivät lapsiani.

AIVAN KUIN JOKU ELOKUVA!!!!