mulla ei ole mitään kirjoitettavaa... unissa ei ole mainitsemisen arvoisia juonenkäänteitä... lapsettomuuden kanssa en paini mitenkään puhuttavasti... jaa mut mä aloin virkkaamaan =)

Nauroin eilen iltapäivällä että ollaan isännän kans ku eläkeläiset: mä virkkaan keittiönverhoja ja isäntä täyttää sanaristikkoa =) eikö meillä ois parempaa tekemistä näin viikonloppuisin =)

no kyl me läksittiin ystävä irlantiin =( lähtöhalin kohdalla alko rintaa puristaan, että "ei voi olla totta! nyt toi lähtee eikä tuu enää tänä vuonna meille kylään enkä mä mee sen luo eikä me nähä PIIITKIIIN aikoihin!" mutta elämän tuulet voi kuljettaa miten vaan, joten vielä me tapaamme! Hyvää matkaa Anni! viihdy työssäsi!!