Lähiaikoina blogeissamme on kommentoitu sitä, että me lapsettomuudesta kärsivät olemme ITSEKKÄITÄ jne. Me kuitenkin olemme kokonaisvaltaisia ihmisiä, jotka keskitymme näissä blogeissamme ja keskustelupalstojen kirjoitteluissa juuri siihen tuskaan, mitä tämän myötä koemme, ja siitä syystä lukija saa sellaisen käsityksen, että olemme tunnevammaisia itsekkäitä ihmisiä - mutta emme ole. Kirjoituksemme on PIENI (en huuda vaan painotan, ehkä siis pitäis kirjoittaa pieni) osa elämäämme, ja tämä on kanava purkaa sitä osa-aluetta täysin avoimesti - live-elämässä kun asioista ei voi puhua, juuri vastarinnan takia. ja plaa plaa plaa... turha mun on selitellä...

Mutta jotta ulkopuolinen saisi jotain käsitystä siitä, mitä "asioiden ulottumattomuus" saa meissä aikaan, niin linkitin tuohon alle hyvän blogikirjoituksen:

Kun lapsettomuuden myötä menetetyt kokemukset näki kirjoitettuna, tuli itku silmään. Ei tunnu pahalta, mutta kun asia oli niin totta!! Ja listaa voisi jatkaa miljoonilla eri askareilla, mutta henkinen kantti ei nyt vain riitä!

Kiitos Gertrude, kun olit listannut edes nuo asiat ='(