tai siis sellaisia lukijoita, joita en olisi ikinä uskonut saavani =P

veljeni vaimo nimittäin oli jättänyt vieraskirjaani viestiä (tosin jo maaliskuussa), mutta tarkistin yksityisviestit vasta nyt. Kävi siis ilmi, että hän ja veljenikin lukevat tätä blogia... kyselin, mistä he on osoitteen saanu ja kuulemma isiltä. eli isikin lukee =)

hyvä näin! sillä nyt tiedän, että he tietävät, mitä meille kuuluu! ja että mitä tämä kriisi meissä saa aikaan!

kirjoitinkin juuri veljen vaimolle sähköpostia, jossa jälleen kerran totesin, että me ollaan tosiaankin yritetty isolla yyllä yli 2,5 vuotta, eikä merkin merkkiä onnistumisesta.

ja että mä en ois ikinä EN IKINÄ IKINÄ IKINÄ uskonut, että me ei saaha lasta...

ja että onhan elämää toki ilman lastakin, mutta että kyllähän lapsi tuo ison merkityksen ja paljon sisältöä elämään...

EI HEMMETTI!!!!! itkettää!!!!! rintaa puristaa!!!!! vituttaa!!!!!!!

miks tällaisia kriisejä pitää olla? eikö hemmetti vie vois päästä helpommalla!

en tarkoita, että lapsi olisi tosta noin vain kaikkien etuoikeus, mutta miksi tästä lapsettomuudesta on pitänyt tulla kriisi??? miksei siihen voisi suhtautua kuten elämään yleensä, että "se osuu kohdalle mikä osuu, ja sillä selvä!?" - vaan ei! lapsettomuuden kanssa asia ei todellakaan ole noin!

lapsettomuuskriisissä kun mitään ei suostu ottamaan tosta noin vain vastaan, vaan osaa asioista ei meinaa millään hyväksyä ja osaa asiaa yrittää tavoitella kaikella mahdollisella tapaa!!

vastustettavia asioita mulla ainakin ovat: kuukautiset, masennus, itku, viha, katkeruus, syytökset, ei-lasta-tilanne, pelko, mielialavaihtelut, ylipirteys, tyhjät juhlat, tyhä syli...

tavoiteltavat asiat: no yhdellä sanalla vauva! ja kaikki sen mukanaan tuoma elämä...

PERHANAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAA!!