Aattelin kirjottaa tännekin, kun äsken messailin erään vertaistukiystävän kanssa (joka muuten raskautui ekasta inssistä ja kohta jo synnyttääkin), niin ni hänen kanssaan juttelin, että miten menee ja mitä kuuluu...

huomasin kirjoittavani hänelle pelkkää hyvää ja toteavani, että en ole ajatellut lapsettomuutta hetkeen kriisin kannalta! nyt on hetken ollut niin, että olen ollut iha sinut asian kanssa. en oo ollu maissa, en masentunu, en ailahtelevainen, en mitään!

mut oisko sit sillä osuutensa, että oon opetellu sitä virkkausta ja rakentanu pihaa... ja töissä on menny hyvin! oon saanu työvireen takas ja taas tykkään työstäni!

enkä oo ajatellu ees IVF:ää, enkä ultria enkä piikittämistä... mä vaan oon ollu ja eläny!

ja ehkä sen huomaa tästä blogistaki ku en oo enää iha kokoaikaa kirjottelemassa ja kommentoimassa =P

mut lukemassa kyllä!

=)

 

mutta ku asiaa oikein ajattelee, ni kaikki taitaa olla bestiksen ansiota! me ku on pidetty sellanen ystävyydenkausi! me on tapailtu paljon ja usein! jopa niin et on naurettu, että isäntä varmaan luulee et meil on suhde. mut me ollaan tultu siihe tulokseen, että vitutuksen taso on ollu laskeva ja pysynyt aika matalalla, ku on ollu joku jolle elämästä marmattaa ääneen =)

kiits nonna! vaikket tosta mun aikaisemmasta bloggaugsesta tykännykään =P