Eilen tempastiin isännän kans ja kasattiin rakennusaikaiset jätelaudat kärryyn, jotta voidaan viedä ne hyötykäyttöasemalle. iso kasa siihen jäi vielä sellasta, mitä voidaan käyttää sitte ku aletaan rakentaa autotallia. rakennuslupa on haettu, joten päätöstä odotellen.

mä kävin anopin kans puutarhalla ja ostin 5 pelapuuta ikkunoille, vähä orvokkia amppeliin ja punaista lumihiutaletta pihaliittymään toivottamaan vieraat tervetulleiksi. me saatiin mun kummilta riippapihlaja tuparilahjaks ja se me istutettiin sit eilen. riippapihlajia on muuten aivan liian vähän markkinoilla!! me on etitty niitä jo vaiks kui kauan ja vaiks mistä, mut ei löydy. kummi oli tehny kans SUUNNATTOMAN työn löytääkseen toivomamme puun. et jos joku tietää mistä niitä sais VIELÄ 7 KPL ni infoa mulle!

kiviaitaa ja kivikkokukkapenkkiä taas suunniteltiin, mutta vielä ei alettu rakentaa. mä mietin myös vesiaihetta, mut sitä on iha turha vielä alkaa rakentaa, ku on nii paljo muutakin tekemättä.

mut on se kivaa, toi suunnittelu ja pikkuhiljaa toteuttaminenkin. mä oon kyl sellanen heti-heti-heti-mulle-kaikki-tänne-nyt-heti! -ihminen, mutta pihan kans en haluu hätäillä! ja ehkä tää lapsettomuus on opettanu vähä kärsivällisyyttäkin...

aamukävelyllä koirien kans, koin jälleen kerran suunnatonta iloa ja rakkautta koiriamme kohtaan! mutta iski myös suru siitä, että kuinka mielelläni seuraisin lapsia heidän joukossaan! kuinka olisi ihanaa, kun olisi lapsia jotka rakastaisivat koiriamme yhtä lujasti! ja olisi lapsia, jotka jaksaisivat leikkiä koirien kans silloin kun me emme jaksa!

rintaa puristi ja tuntu, että tossa rintalastan päällä olisi kahden nyrkin kokoinen rautapaino, joka estäisi hengittämisen ja sydäme lyönnit...

mutta... eteenpäin! ja se on vain tunne! se ei ole onneksi totta! hengitys ja sydän toimii normaalisti.

mä muuten menen 26.-27.5. ystäväni luokse lastenvahdiksi. heillä on kaksi pientä poikaa ja kolmas vauva (mun mielestä tyttö) on syntymässä reilun 10 vkon päästä. mami on siellä aika tulisilla hiilillä jaksamisensa kanssa, joten mä tarjouduin avuksi. Lupasin viedä poikia puistoon niin et äiti saa ladata akkujaan, mutta idea jalostui keskustellessa niin, että jään niille yöks ja vanhemmat saavat mennä viettämään laatuaikaa kahdestaan.

kait mä niitten lasten kans pärjään! mä olin nuorena LÄHES joka viikonloppu lastenvahtina, ni miksen voisi vieläkin olla. tosin pelottaa, että mitä jos alan ylivilkkaan mielikuvitukseni kanssa leikkimään äitiä.... NO EN KAI MÄ NII SEKASI OO??? mut mitä jos pidän nuorempaa sylissä ja uppoan haaveisiin ja vanhempi tekee jotain vaarallista... no ku tiedostaa etukäteen tällaiset tilanteet, ni osaa ehkä varautua ja pidättäytyä poissa mielikuvituksista.... mut Outi, reilu viikko ni mä tuun!!! koittakaa keksii jotain siistii itellenne!