muhun iski yhtäkkiä aivan kaamee jännitys sitä ivf:ää ajatellen!

pelkoja! ja jälleen kerran ensinnäkin siihen, että jos en henkisesti jaksakaan!! varsinkaan sitä pettymystä!

isä sanois tähän, että ei kannata murehtia tulevaa, eikä ikävöidä menneitä, sillä kumpikaan ei ole tätä hetkeä, ja tätä hetkeä ei kannata pilata niillä...

MUTTA SILTI!!!!!!!

isäntä eilen pusutteli ja sano et "aattele, enää pari kolme viikkoa" mä siihen että eihä ku reilu kuukausi... mutta nythän tosiaankin on jo 11.5. eli ENÄÄ 24 yötä siihen, että on punktio....

EI HERRANEN AIKA!!!!!!!!!!!!!!!!!!!

mitä jos mä en jaksakaan??? ku nyt jo oon niin väsyny kaikkeen!