lueskelin kohtalosisarten blogit läpi, ja niissä juteltiin mm siitä, että josko tää meneekin niin, että vain meidän ympärillemme annetaan pieniä ihmisten alkuja, että voisimme olla heidän elämässään mukana...

voisiko asia mennä noin julmasti? joka kerta kun saamme viettää aikaa pienten kanssa, sydämemme repeää, päämme hajoaa, vatsamme myllääntyy ylös alas... voisiko joku olla niin julma, että antaa meille pienen vinkin siitä, mitä elämä pienen kanssa voi olla, mutta ei anna meille samaa mahdollisuutta?

hetket ympärillä olevien pienten kanssa on kivaa, mutta myös tuskaisen viiltävää! omat ajatukset menee VÄKISIN siihen, että "mitä minä tekisin, jos olisin tämän äiti? mitä isäntä tekis jos olisi tämän isä? mitä vanhempamme tekisivät tämän kanssa jos tämä olisi meidän lapsi? ketkä olisivat tämän kummeja jos tämä olisi meidän lapsi? mitä koirat tuumaisivat tästä jos tämä olisi meidän lapsi? JA MILLAISTA ELÄMÄ OLISI JOS SAISIMME OLLA LAPSEN KANSSA 24/7? missä meidän lapsen sänky olisi? millaisia leluja meidän lapsella olisi? millaisia vaatteita meidän lapsella olisi? miten meidän lapsi oppisi liikkumaan? puhumaan? syömään itse? pukemaan itse? kulkemaan koulutietä yksi? millaisia kavereita meidän lapsella olisi? minkä ikäisenä meidän lapselle ostettaisiin eka kännykkä? miten meidän lapsi sisustaisi oman huoneensa? miten meidän lapsi menestyisi opin tiellä? millaiset välit meidän lapsella olisi vanhempiinsa? haluaisiko meidän lapsi keskustella meidän kanssamme elämän menosta? olisiko meidän lapsella sisaruksia? ja miten elämä menisi, jos sisaruksia olisi? miten erilaisia sisarukset olisivat keskenään? miten samanlaisia sisarukset olisivat keskenään? mitä meidän lapsemme alkaisivat tekemään työkseen? miltä tuntuisi kun oma lapsi muuttaisi pois kotoa? miltä tuntuisi olla järjestelyapuna oman lapsen häissä? miltä tuntuisi kun oma lapsi kertoisi tulevansa vanhemmaksi? miltä tuntuisi oman lapsenlapsen kohtaaminen? miltä tuntuisi jos oma lapsi sairastaisi vakavasti? miltä tuntuisi jos oma lapsi joutuis hautaan ennen meitä? miltä tuntuisi jos oman lapsen elämässä olisi kriisi?

PLÄÄH!!

yrittääkö joku sittenkin suojella meitä siltä, ettemme joutuisi kokemaan noita raastavia tunteita?

vai mitä se joku yrittää tehä???? säästää meitä vanhemman tuskalta? suojella meitä vanhemman tuskalta? valmentaa meitä tuntemaan vanehmman tuska?

haluaako joku, että me olisimme tulevaisuudessa jotenkin kykeneviä auttamaan muita saman kriisin kokevia ihmisiä?

MITÄ SÄ HALUAT!!!??????? kerro ni me osaamme itsekin pyrkiä siihen suuntaan!!!!!!!!

VOISITKO VAIN KERTOA!!!! KERRO TÄMÄN KAIKEN MERKITYS!!!!!!! AUTA MEITÄ!!!!!

 

jaah... mä taidan lähteä pihahommiin... mitotaan isännän kanssa autotallin paikka kohdilleen... sumplitaan kiviaidan uudelleen perustamista...

tehdään kaikkea, mitä me kaksi aikuista, toisiamme rakastavaa,  lapsetonta voidaan vapaapäivänämme tehdä...