mulle tosiaan iski nyt se suo... oon sunnuntaista asti keränny sisääni kaikkee paskaa... iloinen pirteä positiivinen satu on nyt kadonnut...

siksipä en tännekään kirjoittele, sillä negatiivisuus ei ole osa oikeaa mua, joten tuntuu iha kamalalta kokea tää fiilis ja nää ajatukset!

NYT olen katkera ja kateellinen vauva-asioista!!! En kestä yhtään nähdä enkä kuulla juttuja!! Ja nyt varsinki kaikki kaupunnkilegendat on iha perseestä!! älkää vaan tulko nyt niitä mulle hokemaan!!!

Nyt tosiaankin on se torjumis-vaihe päällä ja mä en vaan voi uskoa, että me ei saaha omaa lasta!!!! Ja mä en voi käsittää sitä, että miks jotku narkkarit ja oma-elämä-sekaisin -ihmiset tulee raskaaks!!! ai sikskö, että niitten elämänlaatu paranis? ai sikskö, että lapsi on elämän pelastus? ai sikskö, että lapsen myötä he oppivat oman elämän vastuunotosta.... ei riitä perusteluiks mulle!!! meidänki elämässä ois pelastettavaa!! meidänkin elämänlaatu kaipais parantumista!!! meidänki pitäis oppia oman elämän vastuunottoa!!! ja me osattais ottaa vastuu myös pienen ihmisen elämästä!!!

oon poijjaat sitte nukkunu!!! joka päivä päikkärit!! siten aika kuluu nopeempaa ja sitä äkkiempää ollaan seuraavassa yrityskerrassa!!! uni on mun pelastus!!! ja isäntä!!! se katselee mua niin rakastavasti!!! välillä jopa hämäännyn, että miksi se nyt noin rakastuneesti mua kattelee... onko sillä joku yllätys?? ONKO SE RASKAANA =P *hih* se se oiski juttu!!! voittais kaikki pyhästä hengestä sikiämiset ja kaupunkilegendat!!!!

kiitos hei!