Mä oon niin onnellinen, että mä oon kertonut tästä meidän piinaamisesta kaikille läheisille! Esim eilisen ja tän päivän aikana on tosi moni kysynyt, että miten menee, miltä tuntuu? On kivaa, kun joku kantaa huolta voinnista ja kuulumisista =) eritoten appiukon ja isännän veljen vaimon kyselyt on lämmittäny =) Sitä vain on vaikea alkaa hehkuttamaan positiivisuuttaan, ku tiedän, että kaikki aattelee "voi kuule, kaikki on vielä epäselvää, joten lakkaa iloitsemasta!" MUTTA kaikki ei tiedäkään, millaista tuskaa tämä lapsettoman elämä on! kaikki ei tiedäkään, että lapsettoman on imettävä kaikki ilo ja onni TÄSTÄ hetkestä! 

Miksi silloin, kun on paha olo tai huoli tulevasta, ni miksi sillon sanotaan "elä tätä hetkeä ja lakkaa murehtimasta tulevaa" ja ku elää tässä hetkessä ja iloitsee tosissaan siitä pienestäkin mahdollisuudesta, minkä on saanut, ni miksi silloin kokoajan varoitellaan tulevasta? "älkää nyt sit liikaa uskoko ja toivoko, sillä kaikki ei välttämättä menekään niin kuin haluatte"

Tuollaisiakin kommentteja olen saanut kuulla, mutta onneks eniten vain positiivista kannustusta ja tukea. Ja onneksi nuo pahimpaan varautumisen kommentit on vain sellaisia pieniä realiteetin muistutuksia - joita kyllä myös tarvitaan! Mutta JUURI NYT HALUAN että me saamme iloita onnistumisen kuvittelemisesta!

Mutta, kuten tarot korttini tänään kertoo, niin mun on elettävä tätä hetkeä!! Ja niinhän mä teen!!

Sauvojen kahdeksikko:

Pysähdyn tähän hetkeen enkä murehdi liikaa tulevasta. Muutos on aika-ajoin välttämätöntä ja jatkuvassa matkanteossa se kohtaakin minua risteyksinä, joiden äärelle on hyvä pysähtyä miettimään: kumpi tie antaa eteeni jotain uutta. 

Ja mähän mietin!!! Lapsethan sitä uutta antaisi!! Se on helppoa! Mutta en ymmärrä, mitä uutta lapsettomuudessa jatkaminen antaisi... samaa raskasta, tylsää arkea... töitä, nukkumista, kotitöitä, velvollisuuksia - silloin tällöin ystävien kanssa iloitsemista....

Joten, edelleen kohdistan energiani positiiviseen ajatteluun, iloitsemiseen, onnellisuuteen, haaveisiin, rakkauteen ja varmuuteen =)

ja rakkautta on myös se, että VIHDOIN isäntä rakentaa mulle ruusupenkin reunustoja (halus tehdä ne painekyllästetystä puusta, sillä ne tulee luonnolliseks jatkeeks meidän terassille. LAitan kuvaa sitte ku ne on valmiit =) VOIETTÄ mua syyhyttää upottaa sormet multaan! sitä ennen pitää kuitenkin putsata penkin pohja ruohosta ja pohjustaa pohja hevonpaskalla ja sit hankkii kaivuri, joka kaivaa autotallin paikasta mulle mullat kukkapenkkiin ja sit vasta voi istuttaa ... eli monta päivää vielä! mut eteenpäin on menty ja lujasti!

toivon vain että saisin projektin valmiiks ennen testipäivää, sillä jos se onkin nega, ni projekti jää kesken... pysähtyminen on varmaa, sillä nyt en oo juuri pysähdelly...

MUT SE ON POSITIIVINEN!!! kaksi viivaa!! elämäni ensimmäiset!!!