Muhun iski nyt sit elämäni ensimmäinen (tai no toinen ku oikeen muistelee menneitä) katkeruus vauvauutisista!!!

PELOTTAVAA!!! en halua tätä!!! en halua katkeroitua!!!! ei toisten vauvat ole meiltä pois!!!

Ja kyseessä oli kuitenkin vielä vertaistukiystävä! jolla takana KAKSI VAKAVAA keskenmenoa...

MÄ EN TYKKÄÄ TÄSTÄ OLOSTA!!!!! IHA SAIRAS FIILIS!!!

Luin onnellisen odottajan kirjoituksia ja irvistelin mielessäni, lällätin mielessäni, "joo joo"tin mielessäni (ja vähä mollukallekin *hih*), mutta onnellisen odottajan kanssa jaksoin hehkutta ja tsempata ja kaikkee...

oli iha skitso olo!!!

ENKÄ HALUU TÄLLAISTA ENÄÄ IKINÄ!!!!! EN IKINÄIKINÄIKINÄ!!!!!

Mut itse itseäni analysoiden... tais olla vaan AIVAN väärä aika kertoo mulle!! ensin kyseli mun kuulumiset ja sit ku kerroin ahtista ja ainosta ni seuraava lause oli "en haluais masentaa mutta arvaa mitä!?" ja arvasinhan mä! ja olin onnellinen... ja iloinen heidän puolestaan... mutta sitten jostain se piru-satu istu molemmille olille ja alko kuiskutella korvaan kaikkee inhottavaa...

nyt yritän kiiruhtaa kotiin ja alkaa raivolla siivoamaan!!! eiköhä ne pirut sillä tosta olalata pakene!!!

Ja mäku niin tykkäsin siitä vanhasta iloisesta satusta, joka oli valloillaan ton hoidon ja piinailun ajan!!

"MINNE SATU MENIT!!!!!!!?????? TUU TAKAS!!!!!!????????MULLON SUA JO NYT IKÄVÄ!!!! MEILLÄ OLI NIIN KIVAA YHDESSÄ!!!!!!!!!!!!! ÄLÄ MEEEEEEEEE!!!!!!!!!!!!"