Se oli siinä sitten. Ei ollut Ahtin <3 eikä Ainon <3 vuoro tulla meidän lapsiksi. Toivottavasti he pääsiät hyvään perheeseen! Suru rinnassa, mutta toivo tulevassa!

Ei siis auttanut yltiöpositiivinen ajattelu, ei toivo, ei usko, eikä luottamus.

Kiitos aivän ÄLYTTÖMÄN paljon kaikista onnistumisen ajatuksista!!! Ilman niitä en olisi jaksanut olla näin positiivinen.

Aion kuitenki tunkea Lugea toosaan iha sinne viralliseen testipäivään saakka, ku ihmeitähän VOI sattua!!! "kiinnittymisvuotoa" "vuoto pyrkii tulemaan aina kun on kuukautisten aika" "voi olla vuotoa, vaikka ois raskaana" "toinen alkioista voi tulla pois ja toinen jatkaa kasvuaan"

Mut nyt uskalsin tehdä testin ja vuoto + negatiivinen testi... eikö se oo aika varma merkki.

Isi tossa just soitti... itkuhan siinä tuli... en voinu vastata heti ku huomasin, vaan ensin oli itkettävä ja huudettava niin että koko talo raikas... koirat juoksi katsomaa, että mikäs sulla äippä on?

Mutta isi se jatko soittamista ja olihan se vastattava... "elämä ei lopu tähän" ei ni ja syksyllä uudestaan...

Isäntä lähti töihin ku "pakotin" sillä itsekin on töihin lähdettävä ja on tunnettava, että elämä oikeasti jatkuu. Mutta sovitiin, että jos suru pahaksi yltyy, ni tullaan molemmat kotiin ja tehdään jotain kivaa tai sit vaan ollaan. MÄ NIIN RAKASTAN SITÄ!!!!

 

Nokoset: MÄ EN VAIN PYSTY KÄSITTÄMÄÄN, MISTÄ TE SEN VOIMAN SAATTE!!!!! OOTTE MUN IDOLEITA!!!!!!

Ja kaikki te kohtalosisaret!!!! Ootte mun idoleita!!! Haluan saman voiman, millä te porskutatte kuusta toiseen eteenpäin!!!

Johtuukohan tää nyt taas sit siitä, että mä eile ajattelin ihan pienen hetken siellä synttäreillä, että onpa meillä vapaa elämä, ku ei ole lasta, ja että jaksaisinkohan mä tollasta meteliä ympärilläni ... mutta ne ajatukset hautautu aikasta lailla heti sen toiveen alle, että me joskus saisimme elämäämme oman metelintuottajan ja oman elämän aikatauluttajan...

Hyvää viikon alkua kaikille ja kiitos tuestanne!