olin ilman isäntää hänen siskonsa tytön yksvuotissynttäreillä. Menin sellaisella kyydillä, jossa oli nelikuinen tyttö (IHANA TUHISIJA JA JOKELTELIJA), juhlapaikalla oli sankari 1v, serkuksia tokaluokalle menevä, ekaluokalle menevä, vuoden päästä eskariin menevä, 3-vuotias ja 3-kuinen ja kaksi joiden ikää en tiedä...

voi niitä ihania ääniä! tuhinaa, jokeltelua, itkua, kitinää, kiljuntaa, naurua, puhetta, jalkojen töminää jne... mut eniten vaikutti itkua tekevä ja itkevä vauva... ihan kuulkaa vasempaan tisuliin sattui... oisko se sitä tyhjän sylin kipua?

sain pidellä vauvoja sylissä ja isommat lapset ei enää ujostellu jutella.ja oli ihanaa, ku ne esitteli kilpaa mulle taitojaan =)

aluks mua pelotti, että jos aikuiset kyselee paljon kuulumisia ja tampereen reissusta, ni ois ollu noloa, sillä juhlien tarkotus ois jääny taka-alalle, mutta onneks ne ei kyselly! ei mulla ehkä ois ollu voimia jutellakaan, sillä just nyt jännittää nii pirusti.

ennen juhliin lähtöä, mua jännitti niiiin helevetisti!! piti parille ystävälle laittaa tekstiviestiä, että saisin jakaa tuntoni jonku kanssa. isännän kans tietysti juteltiin, mutta silti tarttin naisnäkökulmaa =)

isäntä oli huolissaan, et jos mä tällä jatkuvalla hääräämisellä rasitan itteeni ja kerroin jännittämistilastani ja tultiin siihe tulokseen, et mun on parempi lähtee niille synttäreille, että on elämää ympärillä.

mut se elämä olikin kyllä sellasta, että se pisti sydämen vereslihalle =P mut onneks sain jälleen kerran hoksata, että katkeruus ei ole osa mua. kaipuu sitäkin enempi.

nooh ennen lähtöähän mulla oli siis iha sika kaamee jännitystila, mut testiä en uskalla edelleenkään tehdä. mut lapsettomien piirissä on näköjään toi lämpöjen mittaaminen aika yleistä, ainaki ovisaikaan, ni mä päätin sit mitata lämpöni. normaalisti se on jotain pikkasen reilu 36 ni ny se oli 36,2. tarkottaneeko sitte mitään, mut mä imin siitä taas lisää positiivisuutta =)

mut nyt yritän rauhottua telkan ääreen.