että en kyl kirjottele mitään tänne... siten pyrin oleen lietsomatta negatiivisuuttani lisää!

mä kuitenkin uskon vahvasti, että mä pääsen tänKIN vaiheen yli!! elän hetki kerralla ja arkirutiineja, sillä siten elämä kulkee. turha nyt on jäähä mitään märehtimään, antaa tunteitten jäytää tuolla sisällä! puran niitä sitte vaiks pestikselle tai isännälle ääneen, ni helpottaa.

onneks sekunti on aina sekunti ja tiedän että aika kuluu eteenpäin - ja se tarkottaa sitä että olen kokoajan lähempänä ja lähempänä parempia ajatuksia!

eli fyysisesti kaikki on tällä hetkellä ok, mut psyyke on koetuksella. ja sehän tässä paskinta onki, että ku TÄÄ EI OLE OIKEESTI MÄ!!!! oon ihan vieras nyt!!!

mut siitä siistii, et mä jaksan töis kuitenki hymyillä ja jutella =P

heippa!