Tänään oli sellainen päivä, että välillä nauratti iha sikana ja välillä vitutti niin ankarasti ja välillä jopa surutti ja välillä olin täysin tunteeton. Kerron päivästä, ja voitte ite päätellä, missä kohdassa mikäkin tunne oli päällänsä =) voitte vaikka kommenteihin arvailla =)

Työtä oli koko päivälle - kahdessa paikkaa. Toisessa "pomo" sanoi: "tänään tulee johtoryhmän henkilö tarkistamaan kaikki käsittelemäsi laskut, jotta voimme tarkistaa, että et ole maksanut omia laskujasi meidän tililtä" - olkaa hyvä, tässä KAIKKI laskut ja mapit. (mähän olen sellaisessa työssä, että me vaan huijataan ja käytetään kaikkia vippaskonsteja iha kokoajan ja kavalletaan rahaa joka tilanteessa, kun se on mahdollista  - EIKÖ NIIN!!?? eikös se ole ihan yleinen käytäntö!!!!) Onneksi sain sanottua jossain vaiheessa päivää, että olen valmis myös siihen, että aamulla soitatte, että ei tartte enää tulla! En vaadi toimeksiannon irtisanomiseen mitään irtisanomisaikoja! Mun työtänihän se helpottaa, että toimeksianto keskeytetään! He tarvitsevat kokopäiväisen, alaan pätevän sijaisen!!

EDIT next day: kaikki tunneskaalat meni tuolla paikassa läpi =P

Omassa työssä työt sujuivat hyvin ja työkavereiden kanssa oli hauskaa. Ja kun ukkonen yllätti ja vei sähköt mennessään, ni sain siivottua lähiarkistoni -lue työpöytäni- sellaiseen uskoon, että vaikka henki menis, ni työkavereiden on helppo jatkaa työpöydältäni töiden tekoa. Sain myös paljon rästitöitä ajantasalle.

EDIT next day: suurimmaks osaks tunteeton! mut paljon myös nauratti =)

Raskaana oleva työkaveri välillä juoksi luokseni ja huudahti "SATU KATO!!! se liikkuu nyt!... KATO eikö ookki mun maha iha toispuoleinen!! siitä tulee varmasti kokoomuslainen ku se on sijoittunu niin oikealle!! .... AARGH nyt supistelee auts auts auts SATU KATO KU IHANASTI MUN MAHA LIIKKUU!!!... satu kato... satu kato... satu kato... eikö oo ihana...satu kato!" ja satu katsoi ja tuijotti - mitään näkemättä ja katseensa kohdistamatta - sillee niinku katotaan jotain sellasta aavekuvaa, jossa sekamelska kuvan taakse kätkeytyykin joku ihan selvä kuva (tosin en ole koskaan niistä sitä selvää kuvaa huomannut, joten en huomannut nytkään vauvan liikkeitä enkä supistuksia)

EDIT next day: no vitutti tietysti!!! sit myöhemmin surutti! mut YRITIN olla tunteeton. naurattanu ei pätkääkään!

Kotona oli tavoitteena ruusupenkit (joooooooo ne ei oo vieläkäääään valmiit ja oon pelänny, et millon joku kysyy...tarkotus oli etten ota asiaa puheeks enää ikinä, mutta nyt on pakko). meille tuli tänää kaivinkonemies kaivamaan autotallin pohjia, ja oli tarkotus, että mulle kärrätään siitä het kunnolla ruusumultaa, että saan viimeistellä kukat lopulliseen asuinpaikkaansa... mutta EI TIETENKÄÄN!!! mä EN saanu multaa senttiäkään ruusupenkkeihin  "NE EHTII KYLLÄ MYÖHEMMINKIN!!!" joten päätin, että en osallistu sit autotalliprojektiin mitenkään. enkä siis suostunut menee mittamieheks!! sanoin että "SEN EHTII KYLLÄ MYÖHEMMINKIN!" ja isäntä ymmärsi yskän siltä seisomalta. Mä sit raakasin muita kukkapenkkejä ja trimmeröin penkkien reunoja.

EDIT next day: no vitutti tietysti!

Sit kaivinkone kolahti siihe malliin, et satun piti juosta toisesta päästä tonttia kattomaan, et millainen helmi sieltä paljastuu... ja sieltähän paljastu useampikin iso ihana helmi (lue kivi) ja satun sormet alko syyhyyn kivikkopenkin perustamiseen. isoja kiviä kipattiin "tolkuton" määrä nurtsille ja kauhallinen multaa sekaan. satu siinä sitten asetteli kiviä siten, että joka puolelle sai kivoja kukkien istutusaltaita =) väänsin käänsin ähisin puhisin ja pyyhin hikeä, silotin istutusaltaita ja kärräsin lisää kiviä. NYT pihassamme on sen kokoinen kivielementti, ku olen haaveillutkin! ISO ja LUONNOLLINEN kiviröykkiö =) vielä kun saisin jostain siihen punaista ja valkoista maanpeittokasvia, ni avot!

EDIT next day: nauratti ja leijailin pilvissä =)

Bestis piipahti kutsusta ja saatiin höpötettyä pari "sisäpiirijuttua" =) oli kiva ku kävit!! =) ja molemmat oltiin suhteellisen positiivisella ja iloisella mielellä =)

EDIT next day: nauratti!

Pikkutiia oli meidän hupulaisena koko illan. ku kärräsin kiviä tonttimme alaosasta ja katselin ylempänä häärivää isäntää, ni en voinu olla ajattelematta että "toi vois olla meidän tytär, jolle sä innoissas selität autotalliasiaa ja kiviasiaa ja kaivinkoneasiaa ja koira-asiaa ja kaikkia asioita! meillä vois ihan hyvin olla kahdeksan vuotias tytär!! ja kuusi vuotias poika ja kolmevuotias ja vauva ja vaikka kaksoset ja kolmoset ja vaikka mitä!" isäntä niin hellyttävästi kumartui tiian puoleen selittämään jotain asiaa, mistä tyttö jaksoi jälleen kerran ollla kiinnostunut! En voinut olla jatkamatta ajatusleikkiä "aatelkaa, että meidän ikäisllä voisi ihan hyvin olla kohta kymmenen vuotias esikoinen ja triljoona muun ikäistä lasta! aatelkaa, että ne on MEIDÄN IKÄISINÄ eläny jo ison osan elämästään vanhempina! aatelkaa, että jotku meidän ikäiset on jo monta monta vuotaa eläny lapsiperhearkea ja on saanu kasvattaa lapsensa omalla tavallaan ja opettaa niille omia perinteitä ja opettaa niille yhteiskunnan vaatimia asioita!!!" mut me vaan eletään kahdestaan tasaista sopivaa arkea

EDIT next day: nauratti mutta samalla surutti!

ilta vielä löhöttiin sohvalla ja suunniteltiin sängyssä, että "meidänkin olis jo aika oppia lomailemaan ja reissaamaan kahdestaan! ja että nyt ensviikon lomareissulla on tavoitteena se, että opittaisiin tekemään lomareissuasioita kahdestaan!" ois kyl ollu ihanaa, ku bestis ois lähteny lapseks, mut toi autotalliprojekti johti siihen, että ensviikko lomaillaan ja seuraava rakennettaan tallia. mut bestiksen kans me lähdetään sit kahdestaan jollekki pienelle lomapäiväreissulle!!! joka kesä on reissattu, ja haluan että reissataan nytkin!!

EDIT next day: tunteeton, sillä koko päivän oli ailahdellu niin paljon, että voimat oli loppunu. mut joo, rakkaus hehkui! =)

nyt isännän kaikkuun ja huomista päivää lataamaan!

EDIT next day: tunteeton, sillä NUKAHDIN heti ku kaaduin kaikkuun =)