ja mielessä ei mitään vikaa =) tää on PALJON PALJON _PALJON_ helpompaa, ku on diagnoosi!!! nyt kun tiedetään, että me "ei koskaan voida saada omaa lasta ilman lääketieteen apua" (ai vittu ton kirjottaminen muuten sattu!!!!! ='( ) niin elämä on mielenterveydellisesti helpompaa!!! en pety ku menkat alkaa, vaan oon vaan onnellinen, että hormonitoiminta silti toimii! ei tartte sit keinotekoisia hormoneja käyttää!

olen onnellinen myös siitä, että vaikka olen helmikuusta 2006 käyttänyt hormoneja lähes tauotta aina epäonnistuneeseen ICSI:iin saakka, niin silti toimin luomustikin!!!

niin tosta, että ku toi lause satutti... sitä ei ole kamalasti ehtinyt käsittelemään... se on tähän mennessä paras uutinen, mitä ollaan diagnoosipuolella saatu, sillä se on varma asia ja siinä ei oo jossittelun varaa!!! sen saaminen on helpottanut elämää ja oloa iha sikana!!!

mutta se, että en ole sitä käsitellyt sen syvällisemmin, enkä miettinyt mitä se OIKEASTI tarkoittaa, ni nyt kun sen kirjoitin, ni mieleen pärähti se TOSIASIA että meidän perimä saattaa lakata AIVAN TYYSTIN ton diagnoosin takia!!

uskon ja luotan vielä voimakkaasti ICSI-hoitoihin, mutta jos uskomukseni ja luottamukseni osoittautuu turhaksi, ni meidän suku pysähtyy meihin... eli MEILLÄ KAHDELLA EI OLE OMAA YHTEISTÄ SUKUA!!! *itkettää*

ehkäpä alan tosissani miettimään tota asiaa, sillä kyllähän se pitää käsitellä!!! mut nyt en! ei oo aikaa eikä oikea paikka!!! illalla sit isännän kanssa.... *itkee* tätä tunnetta EI VOI YMMÄRTÄÄ KUKAAN MUU KU ME LAPSETTOMAT!!! et äitin isän anopin apin siskon veljen mummun papan... iha kenen vaan lapsellisen, on ihan turha tulla sanomaan, että "kyllä se siitä" "ymmärrän sua" "kyllä teidän suku vielä jatkuu"... ku ne ei vaan tajuu!!!! helppo niitten on sanoa, ku niitten oma suku on jo jatkunu, eikä niitten oo tarttenu taistella näitten tunteitten kanssa!!!