sitä voit seurata tuolta Sivut osiosta ja Läskisota...

Eilen tuli veli+vaimo+3 vuotias kummipoika meille yöks. Olin koko eilisen päivän kiukkunen ja hiljainen ja valmiiks masentunu, ku ootettiin, että ne tulis. sillä tiesin, että se ihana rakas kultamussu kummipoika muistuttaa joka eleellään ja solullaan mua siitä, että meillä ei ole omaa lasta... kummipojassa EI OLE YHTÄÄN MITÄÄN VIKAA!!! HÄN ON IHANAAKIN IHANAMPI JA RAKAS!!! mutta mä en vaan voi sill emitään, että se muistuttaa mua olemattomasta...

tänään ku he lähti, ni oon siitä asti ollu kaksinverroin hiljaisempi kiukkuisempi ja surullisempi!!!! mua satuttaa nii vitusti!!!!

seurata nyt kaks päivää rakastavan perheen iloa ja onnea ja rutiineita... tieten, että meiltä puuttuu kaikki tuo! mua ei jälleenkään eniten suruttanut se, että äidillä ja pojalla on rakastava suhde, vaan eniten mua suretti se, että isällä ja pojalla o vielä rakastavampi suhde!!! tai ehkä mä vain näen sen sellaisena, kun mua surettaa niin helevetisti se, että en pysty tarjoamaan isännälle samanlaista suhdetta.

ja mua surettaa iha vitusti se, että isännällä ja kummipojalla on myös rakastava suhde! ja näen isännästä, että hänet on kuin luotu olemaan lasten kanssa!!! *itku tuli*

VOI VITUN VITUN VITTU!!! *itkee ja poistuu koneelta. ottaa niin saatanan kipeää!! ihan FYYSISESTIKIN!!!!*