Mähän oon kitissy sitä, että ku meidän elämässä ei arkirutiinit oo kohillaan... et jos ois lapsia, ni sais rutiinit pyörimään... tarkoittanut aina lähinnä heräämisaikaa, ruoka-aikaa, peseytymisaikaa, siivousaikaa, ulkoiluaikaa jne...

Oon miettiny asiaa nyt enempi ja pohtinu, että miksikäs ei rutiineja vois olla ilman lapsiakin... no siksei, ku ollaan vapaita tekemään mitä vain ja milloin vain... se ei kuitenkaan ole kivaa! ihan niinku omenavarkaus ei oo jännää jos sen saa tehä luvalla...

mut mä oon nyt tän laihduttamisen myötä luonut meille töistä-kotiintuloajan-rutiinin: nyt alan tekee ruokaa aina het ku tuun töistä!! (ennen oon venyny ja vanunu ja lopulta ehkä heittäny ranskikset uuniin ku se on helppoo ja nopeeta...)

ja onhan mulla ulkoilurutiini, mutta vain aamuisin... aamulenkin heitän koirien kans joka ARKIaamu. työpäivän jälkeen ne häärää pihassa omia aikojaan ja illemmal isäntä käyttää niitä mettätiellä juoksees. vkl aamuisin koirat ei ees haluu lähtee vaa neKI nukkuu myöhään ja lorvii sängys =P

heräämisaikahan on arkiaamuisin työriippuvaista, mut vkl ei mitää aikataulua. nukkumaanmenoaika on määrittelemätön...ja pesuajat on aina riippuvaisia nukkumisesta ja heräämisestä...

eli onha meillä rutiineja... mutta ei nii tarkkoja ku mitä ne ois lasten kans... =( ja sitä mä haluaisin!!! lasten mukanaan tuomaa rutiinia!!! (siivousrutiinia ei oo eikä tuu)

mut näihin on tyydyttävä! ei sitä kovasti viiti ruveta leikkimään, että ois lapsi rinnalla... siitähä vois joutuu vaiks vähä levolle laitokseen...