Mun tartti oikeen täältä logista tarkistaa, notta millon mul on ollu etelliset menkat. Ja hyvä että tarkistin, sillä tiedän varautua seuraaviin sit ku ollaan Kuusamossa =) (19.-23.9)

Ollaan nimittäin menossa kaveriporukalla vähä suamen luantoa ihaalemaan =) Kuusamon mökki keskellä ei mitään! Hyvä porukka! Iloinen mieli! Hyvä ruoka! ja kohtalaisesti aktiviteettia - tarviiko sitä muuta?

Eilen juttelin puhelimessa kaverin kans, jonka kans on viimeks oltu jutuissa ennen meidän IVF-hoitoa, eli vissiinki toukokuun lopulla jutskailtu viimeks. Nyt hän soitteli kuulumisia ja tuntu iha HEMMETIN hyvältä sanoa: "sen lapsettomuuskriisin kanssa ollaan päästy pahimman yli. eräänlainen seesteisyys on vallannut sisimmän ja voin rehellisesti sanoa, että elämä hymyilee =) Koin ahaa-elämyksen tos hetki sitten, että en voi syyttää kaikesta lapsettomuutta!!! Ja vanha satu alkaa nousemaan pintaa: mä jaksan olla iloinen, hymyillä ja jopa nauraa ja vitsailla! mä jaksan olla sosiaalinen! mä jaksan olla ees jonkiverran ahkera! mä viihdyn jälleen töissä! mä jaksan nousta sängystä  mukisematta! nyt on hyvä olla!!"

Oli siis AIVAN MAHTAVA sanoa noin!! ja oikeasti vielä tarkoittaa sitä!!

sanoin kyllä myös, että toki tiedän, että ku seuraava hoito alkaa, ni kriisi pukkaa jälleen päälle, mutta nyt nautitaan tästä hetkestä ja tästä tunteesta!! ja tästä saahaan nauttia vielä varmaan puoli vuotta =) (skeptisyys on iskeny, että me päästään vasta tosi myöhään seuraavaan hoitoon)

Mutta, kuten vanha satu sanoisi: MÄ RAKASTAN MAAILMAA!!! =)