No kyl mä työni puolesta osaan ottaa, mutta ulkonäöstäni esitetyt kohteliaisuudet on tosi vaikeita vastaanottaa!!

En ole kertakaikkiaan tottunut sellaiseen!! Mä oon niin tavis ja niin väsyny ja niin rähjänen, että ei kellään oo ollu koskaan mitään hyvää sanottavaa =)

Yleensä kuulen: "sun tukka on vähä outo..." reilu parikymppisenä kuulin: "oot väsyneen kolmikymppisen yksinhuoltajaäidin näkönen. pukeutuisit vähä toisin" "meikkaisit ees joskus" "toi paita on iha mummopaita" "miks ostit taas tollasen teltan"

Nyt kävin kaupassa ja kun menin sinne, niin myyjä sanoi: "Kyllä olet sievä nainen! katselin kun menit tossa pihassa selkä tänne päin, että mikäs kaunis nainen siellä menee - ja sinähän se olit. Kyllä hehkut kauniisti!"

Punastelin ja katselin alaspäin ja kiitin =P ja vaihdoin aiheen...

Pari vuotta sitten, eräs asiakkaamme sanoi: "kylläpä olet kaunis! oletkos menossa johonkin?" "en oo ja vittuako vittuilet" vastasin kärkkäästi.... ja tämä asiakas jaksaa muistuttaa siitä AINA "satulle ei kannata laukoa kohteliaisuuksia ku se ottaa ne vain vittuiluna"        Mut toi oli eka ikinä kuulemani kohteliaisuus enkä todellakaan osannut ottaa sitä vastaan....

Tänään meni siis jo vähä paremmin =)