Eilen tulin töistä ja näin pöydällä sairaalalta tulleen kirjeen. Ihan siltä samalta näkemältä aloin hyppiä innoissani ilmaan ja juoksin kirjeen luo ja nappasin sen käteeni - edelleen hyppien tasajalkaa ilmaan!! Silmät vettyi ja heilutin kuorta kädessä, kuin elokuvassa, jossa tyttö saa KAUAN odottaman kirjeen poikaystävältään!!

Isäntä katteli vieressä ja yritti ottaa mua halaukseen, sillä ilo tarttui siihenkin...

Mä kun LUULIN, että sieltä tulee kutsu hoitojen aloituskeskusteluun - ja pääsisimme siis het alkuvuodesta hoitoon...

Mutta PASKAT!!! se olikin lasku koeputkitoimenpiteestä...

Voi kuinka äkkiä tunteet voi mennä laidasta laitaan!!!!

Mutta mä olen onnellinen siitä, että sain kokea edes PIENEN HETKEN sitä iloa ja onnea, mikä siitä tulee, kun pääsemme jatkamaan hoitoja!

Mä jos kuka siis odotan enemmän kuin INNOLLA sitä, että pääsemme hoitoihin!! Se taitaa olla nykyään elämäni ainut tavoite!! (laihtumisen lisäks siis) Kutsukirje sairaalalta on siis se asia, jota mä joka päivä ootan postilaatikkoon! Sillä jokapäivä sitä vain jännittää laatikolle menoa ja kannen avaamista... että josko siellä ois jotain ihanaa! Ja näköjään sairaalan kirje on se IHANIN!!

Ihania yllätyksiä on sitten ne kirjeet ja lähetykset, mitä saan teiltä rakkailta tukisisarilta!! Sellaisiakin nimittäin olen laatikkoomme saanut jo useamman lähetyksen verran =) Myyrynen on laittanu korttia ja pokkaria, Ansku (mesekaveri) on laittanut korttia ja kuvaa, Härkä on laittanut kiitoslähetyksen =) ja AadaKaroliina on luvannu lähettää nakkeja *hih* =) vitsi ku päivää voi piristää pienellä!!! =) Ei ihme, että mulla oli lapsena 40 kirjekaveria =)

Mutta sairaala se vain ei meitä muista =(