Näin unta, että menin isännän kans johonki vaateliikkeeseen ja tapasin siellä lapsuusajan ystäväni, joka esitteli minulle lapsensa. Lapsi RAKASTUI muhun heti ja halus vaan olla kokoajan mun sylissä ja silitellä kasvojani ja hiuksiani.

Lähdin vähän kävelemään hänen kanssaan ja katseltiin erilaisia leluhyllyjä ja leluja. Yhtäkkiä törmäsin kahteen vanhaan koulukaveriin, jotka olivat omien lastensa kanssa shoppailemassa. (kaikki nää kolme lasta on siis vauvoja, jotka istuu vaunuissa)

kaverit on ihan onnessaan että "ootteko te VIHDOINKIN saaneet oman vauvan???" ja ne halailee ja pussailee mua ja kaikkee... en ehdi sanomaan mitään kun toinen heistä sanoo "eiku tän täytyy olla adoptiolapsi, sillä ei sul voi olla noin vanhaa lasta niin ettet oo ilmoittanu meille!"

Puristan lapsen syliini, halailen ja pussailen sitä ja sanon "voi kun olisikin!! mä rakastan tätä lasta jo kymmenen minuutin tuttavuuden jälkeen, ni mä kyllä pystyn rakastamaan AIDOSTI myös adoptiolasta"

JA PUF HERÄÄN

Ja se RAKKAUDEN TUNNE mikä herätessäni mun sisällä jäyti!!! Se on jotain aivan sanoinkuvaamatonta!!! Miten voi rakastaa jotain niin paljon, vaikkei sitä ole edes olemassa??????

Mä rakastan meidän KAIKKIA adoptiolapsiehdokkaita!!! KAIKKIA meidän syntymättömiä lapsia!!! ja mä rakastan KAIKKIA meidän epäonnistuneissa hoidoissa menetettyjä mahdollisia lapsia!!! ja kaiken lisäks mä rakastan joka kuu epäonnistuneissa luomuhedelmöityksissä menetettyhä mahdollisia lapsia!!!!!!!

Ja mua suututtaa eräs sukulaisperheeni, jossa lapsia kohdeltiin kaltoin, kun he olivat pieniä!!! MITEN JOKU VOI KOHDELLA LAPSIAAN NIIN???? LAPSET OVAT LAHJA!!! IHANA ARMON LAHJA!!! ja sitte jotku ei osaa kohdella niitä rakkaudella!!!!

VOI JUNALAVITTA!!!! mä olin jo silloin itse lapsena valmis ottamaan ne lapset itselleni turvaan TURVAAAN !!!