oon unohtanu kertoa...

Olin SEURAKUNNAN tilaisuutta suunnittelemassa, ja muut suunnittelijat olivat joko aivan eläkeiän kynnyksellä olevia, tai sit sellasia, joilla on pieniä lapsia... suunnittelun kohteena oli isänpäivälounas... joka vedetään sitten naisvoimin läpi...

Nooh, sen verran tarvittais miehistä voimaa, että kun pöydät siivotaan pois, niin siinä tarttis vähä voimaa, että ne saa säilytyskoppiin... eräs nainen sitten sanoi (emme tunne yhtään) "Satun mieshän vois tulla, ku tehän ootte lapsettomia ni teillä ei vietetä isänpäivää."

Mähän riemastuin heti, mutta sain pidettyä pokan ja sanoin vain sarkastiseen sävyyn: "niin ja kaikenlisäks mieheni on vielä isätönkin!"

Sen kärkkään lausahdukseni jälkeen väki hiljeni tyystin. Minä pidin katseeni ja ryhtini ylväänä ja sanoin: "me toki vietämme isänpäivää, ihan siinä missä muutkin, mutta me juhlistamme isejä ja isovanhempia! ja kun me olemme lapsettomia, niin me olemme ne jotka kierrämme kaikki isit ja isoisit vieraillen! mutta voimme tietysti tehdä kierroksen etukäteen lauantaina, jotta voimme sitten tulla isänpäivälounaalle töihin. ei siinä mitään."

Pahoitin mieleni, mutta sitten vain ajattelin, että ei se mummeli ehkä tarkoittanut sitä ihan niin, miltä se kuulosti. pahoitin mieleni oman mieheni puolesta! onneksi hän ei ollut kuulemassa! mutta toki minä asiasta hänelle kerroin... eikä tuntunu hyvältä hänenkään mielestä.

Suunnittelutilaisuudessa oli kaksi naista, jotka tarkkailivat varovaisesti käyttäytymistäni lauseen jälkeen, sillä toinen heistä TIETÄÄ kuinka rankkaa tämä meille on ollut ja hän aina muistaa kysellä kuulumisia. Toinen nainen tunsi minut sen verran hyvin, että hän näki, että nyt satuun sattui... Mutta kumpikaan ei uskaltanut sanoa mitään, kumpikaan ei paikannut tilannetta mitenkään. ja hetken päästä suunnittelu jatkui kuin mitään ei olisi tapahtunut.

en ole ennenkään tästä mummelista kovin pitänyt, mutta nyt pidän vielä vähemmän! en siksi, että tuntisin hänet ihmisenä ja voisin sen perusteella arvostella häntä, vaan ihan vain tolla perusteella, että hän sattui loukkaamaan sydäntäni. ihmisenä hän voi olla ihan kiva, mutta... just nyt en pidä hänestä! =P

Pahalta tuntui vielä senkin takia, että kyseessä oli SEURAKUNNAN tilaisuus... jossa luulisi, että ihmiset ovat ymmärtäväisiä ja hienotunteisia - mutta... onhan valtakunnallinen tutkimus osoittanut, että seurakunnan ihmiset ovat pahimpia...