Ensimmäinen isän- äitin- tai muu juhlapäivä kolmeen vuoteen, että ei tehnyt kertaakaan kipeää!!! Ei kertaakaan!! Ei edes, kun ympärillä pyöri 170 isänpäivää juhlimaan tullutta ruokailijaa. Ei edes silloin, kun pienet vauvat ja taaperot köllöttelivät isiensä syleissä. Ei edes silloin, kun pöytä oli täynnä ihania lapsia!! Ei edes silloin, kun ruokailemaan tuli mahaa, isoa mahaa ja vielä isompaa mahaa =) Eikä surku ollut edes kotona!!

AIVAN IHANA TUNNE!!! kun vain sai olla ja elää, eikä tarvinnut katkeroitua, surra eikä kadehtia =) sai nauraa ja hymyillä ja keskustella täysin aidolla ilon tunteella =) ei tarvinnut teeskennellä iloista ja pirteää!

Olin siis kylän isänpäivälounaalla keittiö- ja tarjoiluhommissa.