todellakin!!!

olipa rankka leffa!!! siis tavallaan!

Huomasi, että Härkönen tietää asiasta PALJON! mutta huomasi myös, että näyttelijöillä ei ollut ihan niin karvasta kokemusta takana, että voisivat siirtää aidon oloiset tunteet suoritukseensa.

Olen katsonut leffan kerran aikaisemmin, mutta silloin oli niin outo tilanne, että silloin ei oikeen päässy leffaan sisään.

NYT pääsin!!! Mua niiiiiin satutti!!! Niin repi sielua!!!! NIIIN raasto sydäntä!!! Kurkussa oli ISO pala ja vatsassa vielä isompi. Olin varma, että oksennan, mutta enpä oksentanutkaan! Enkä murtunut!

Alku oli niin itteesä liippaavaa, että satutti iha helvetisti. Sit ku alettiin esitteleen Helenan ja Mikon tarinaa, ni... mun elämä on loistava ja menee hienosti!!!

Joillakin ei ole lainkaan mahdollisuutta raskautua, jomman kumman puolison sairaustaustasta johtuen... Sen tuskan täytyy olla TODELLA TODELLA SUURI!!! Ja varsinkin, jos toinen osapuoli on ns terve ja lisääntymiskykyinen...

Loppu leffasta KIUKUTTI MUA SUUNNATTOMASTI!!!!! elokuva antoi kuvan, että "meepä vieraisiin ni jo saatte lapsen!! ONNEKSI tarinasta kävi ilmi, että pettäminen tuollaisinkin perustein johtaa hyvin todennäköisesti eroon. Mua kiukutti myös se, että vaikka toista lapsetonta oli petetty NIIN RAA'ASTI niin silti pari EHKÄ palasi yhteen - ku mies vaa vähä osoitti mielenkiintoa... no rakkaus -RAKKAUS- saa tekemään mitä vaan... mutta jos elokuva ois jatkunu eteenpäin, ni TAATUSTI ois nähty suurta huutoa siitä, mitä toinen oli mennyt tekemään - vaikkakaan ei tietoisesti sitä vauvaa, ni pesää otti kuitenki -ja vielä luokkakaverilta!!!

Jumalauta jos mun vanha luokkakaveri, joka olisi kaikenlisäksi lapseton ystävä, viettelis isännän... siinä ei pääsis kumpikaan helpolla...

Aluksi siis revin haavoja auki. sitten sympatioin niitä, joilta fysiologia estää raskautumisen. ja sitten kiukkusin rumaa loppua...

Mutta siis joo! Monen tunteen elokuva!!! Ja viimeiseksi fiilikseksi jäi KIUKKU!!! lapsettomuuskriisi EI YLEENSÄ kylläkään pääty noin!!!!!

Ehkä tekijä halusi tarkoituksellisesti päättää leffan noin, että me sohvilla makaavat rikkinäiset sielut jäisimme juuri tämän tunteen valtaan: KIUKKU! se kiukku jättää alleen ne helvetin tuskaiset tunteet, joita leffa muuten pitkin matkaa herätti.

Montakohan rikkirevittyä sielua eilen katsoi herkeämättä telkkaria klo21.15-23.15... moniko pariskunta (meillä isäntä luovutti ekaan mainoskatkoon...sitä ennen katsoi sitä herkeämättä ja sanaakaan sanomatta ja asentoa vaihtamatta)... moniko nainen sai hysteerisiä kohtauksia leffan aikana... moniko mies joutui tukemaan naistaan sohvan nurkassa... moniko mies kirosi todellisuutta... moniko mies uhosi suureen ääneen... moniko katsoi leffaa täyden hiljaisuuden vallassa... moniko nieli pahan olon syvälle sisälle... moniko päästi sen valloilleen... mutta ennenkaikkea... moniko katsoi leffaa salaa, itseään satuttaen....

 

VOIMIA KAIKILLE!!!