No nyt on sosiaalitädít tavattu ja kaikki meni hyvin =) niinku tiesin menevänkin =)

Kun lähdön hetki koitti, ni satu oli taas vaan ihan hiljaa. Istuin autossa sanomatta sanaakaan ja vain hengittelin syvään =)

Sossut olivat oikein kivan tuntuisia ja asialle omistautuneita =) kävimme näin eka kerralla läpi sitä, että keitä olemme ja mikä on meidän suhteen historia ja mikä on meidän hoitohistoria. Miten olemme lapsettomuutemme kokeneet. Miten autamme toisiamme kriisissä eteenpäin. Miltä mikäkin tuntuu. Mikä on elämänasenteemme. Saammeko tukea lähiverkoistamme. Mitä töitä tehään. Mitä tehään vapaa-ajalla. Paljon keskusteltiin siitä, että kun olemme alkaneet seurustella niin kersoina =) mutta se on kuulemma vain plussaa =)

Hyvin hajanaista tutustumista tää näin eka kerralla oli. Paljon jäi sanomatta mutta paljon myös sanottiin. =) jopa isäntä =) vaiks aluks tuntu että satu on vain kokoajan äänessä, mutta kyllä isännänki kielen kannat aukes =) Ja me täydennettiin toinen toistemme lauseita =) ja kuinkakohan monta kertaa sossut sano, että "te tunnette toisenne kyllä ihan läpikotaisin"

Käytiin läpi sitä, mitä tää adoptioneuvonta ja kotiselvityksen teko tulee olemaan. Ja näin maallikkona tuntuu että tämähän on terapiaa =)

Satu jopa vuodatti kyyneleitä! APUAAAAAAAAAAAAAA!!!!!!!!!! mä oon nyt melkeen itkeny jonku täysin vieraan nähden!!! mut mä sanoin monta kertaa että "Mä en itke koskaan!!" =P

Olimme tapaamisessa puolitoistatuntia ja juttua ois riittäny vaikka kuinka!! Seuraava tapaaminen on 19.12. klo 14.00 (tää tänne vähän itelleki ylös) ja silloin aletaan teemoittain käymään elämäämme läpi.

Kaikkinensa tapaamme 4 kertaa josta yksi on kotikäynti (tai joiden lisäksi on kotikäynti), mutta voimme kuulemma tavata useammankin kerran, jos tarvetta tuntuu olevan. Saamme nimittäin tässä samalla eräänlaisen terapiamahdollisuuden, kun sitä ei lapsettomuuden saralla ole mistään muualta tarjottu.

Ja se että käymme vielä tämän yhden lapsettomuushoidon tässä samalla, niin ei vaikuta yhtään mitenkään tähän adoptioprosessiin. Sillä voimme samalla terapoida sitä =) Ja mikäli hoidoilla saamme biologisen lapsen, niin voimme ottaa tämän adoptioneuvonnan sitten ihan vaan vaikka lapsettomuusterapian kantilta =) Ihanan joustavaa!!! Mutta elämä on =)

Mä purskahdin eräänlaiseen itkuun siinä vaiheessa, kun isäntä sanoi: "pahinta on se kun näkee kun satu kärsii. ja pahinta on pelätä sitä, että milloin satu taas romahtaa niin, että se oksentaa itsensä kuiviin" mutta kyllä ne isännänki silmät vetty =P

Saimme moneen otteeseen kuitenkin todeta, että meillä on KAIKKI MUU HIENOSTI!!! mutta meiltä puuttuu se KAUAN JA HARTAASTI toivottu ja odotettu lapsi. Saimme todeta, että meillä molemmilla on halu adoptioon myös sillä motiivilla, että voisimme auttaa jotain lasta saamaan tasapainoiset kasvuolot luotamme. Sanoimme avoimesti, että motiiveja on kaksi!! Ja lähtökohta on ollut oman lapsen kaipuu, mutta se on jalostunut ajan saatossa myös avun tarjoamiseksi lapsen elämänlaatua parantaen.

Saimme MONEEN OTTEESEEN KIITTÄÄ YSTÄVIÄ!!! Ja kiitän tänne niitä, jotka mainittiin myös tapaamisessa: Nokoset, Bestis, AjaP, HjaP ja molempien perheet ja isovanhemmat ja tädit!!

Erityisen maininnan meitsi antoi teille nettiystäville!! Ja varsinkin vertaistukiystäville!! Ja tälle Vuodatukselle =) kun on antanut meille (ja varsinkin minulle) portaalin purkaa ajatuksiani!! Ja nyt kiitän ihan nimeltä seuraavia kohtalosisaria: Aadis!! Mollukka!! Myyrynen!! Härkä!! Ootte mulle TÄRKEITÄ!!!

Kysyin, miten voin käsitellä täällä nettiyhteisöissä tätä prosessia, niin sossut sanoivat, että saan purkaa juuri niin paljon kuin itse haluan =) sillä itselläni on valta päättää salassapitovelvollisuuden rajoista =) mutta pitää tehdä teille lukijoille selväksi, että tämä on MEIDÄN prosessi ja MEIDÄN etenemistapa! Eikä kellään ole siihen mitään sanomista =) eikä saa verrata muiden neuvontaa saavien prosesseihin, sillä JOKAINEN PROSESSI ON YKSILÖLLINEN =)

Minulla on nyt kevyt olo! Olo siis sen kuin keveni! =) Tämä oli AIVAN OIKEA ASKEL!!!

Nyt lähden kotiin ja sitten tapaamaan Mahan perhettä.