Eilen olin kaupassa ja tapasin vanhaa ystävääni =) siinä niitä näitä rakentamisesta yritettiin höpistä ja ystävä kysyi että miten meidän PROJEKTI etenee? samalla hänen piskuinen tyttärensä sanoi "meillepä tulee vauva!"

MITÄ? teille!! ONNEA!!!

ystäväni säikähti niin, että hän meni AIVAN PUNAISEKSI ja pakeni paikalta. hän ei halunnut jäädä keskustelemaan. tilanne oli hänelle erittäin epämiellyttävä.

yritin huudella perään, että älä mene, keskustellaan!! kerro lisää!!

mutta hän halusi vajota maan alle.

soittelin sitten kotoa hänelle ja kerroin että ei ole mitään hätää!! että vauvauutiset kestän kyllä! että kestän vauvatkin! mutta että mahaa en kestä! =) ja että ei se ole meiltä pois kun muut onnistuvat! ja ystävä ymmärsi. kertoi kuulumisiaan, kertoi voinnistaan, kertoi peloistaan (kun ei ole ollut oireita tai ku on ollu ni on pitäny mennä tiputukseen saakka) ja kyseli toki meidän projekteista ja kertoi siskonsa adoptioasioista.

mä olin vain onnellinen heidän puolestaan! että heillä on kohta kolme ihanaa, hyvin kasvatettua ja paljon rakastettua lasta!

ainut mikä satutti sydäntä oli lause: "no kato ku vanhin aloittaa eskarin ni päätettiin miehen kanssa että tehdään nyt vauva ni olen sitten kotona kun hänen eskari alkaa" ja katoppa ku oli onnistuttu juuri oikeassa ajoituksessa. uusi tulokas syntyy kesäkuussa ja eskari alkaa elokuussa, ni kattokaas ku just sopivasti... niin se vain onnistuu kalenterista hyvä aika päättämällä.

ja onneksi tapahtuu!!! aatelkaas jos ois syntyny jotenki huonoon aikaan! =)

Sitte...

 

saimme joulunviettokutsun =) ollaanki aina haluttu viettää perhejoulua! mutta meidän joulut on pääasiassa sitä että me matkustetaan paikasta a paikkaan ö ja käydään kaikki siihe väliin mahtuvat paikat läpi. meidän ku on hyvä kulkea ku ollaan lapsettomia. (niin ja siitä on muodostunut ajan kanssa meidän tapa viettää joulu, joten kyllä sitä jo vähä ite vaatiikin, että pitää päästä käymään kaikkien luona =))

no nyt saimme kutsun kummityttäremme kotiin aattona. jouluruokailu, lasten kanssa pukin odottaminen ja pukin vierailu...

aluksi olimme aivan täpöllä iloisia kutsusta ja tottakai lupauduimme.

mutta nyt muhun on iskeny SUURI AHDISTUS!!! me eletään nyt se kaikki sivusta seuraajana, jota haluaisimme itse elää... lasten ilo onni pelko jännitys kaikki....

 

kestänköhän........

 

onneksi kaikki läsnäolevat lapset ovat IHANIA =)