Eilinen adoptioneuvontatapaaminen meni loistavasti =) Keskustelimme siellä meidän lapsuudesta, siitä, miten olemme kokeneet omien vanhempiemme vanhemmuuden ja siitä, mitä haluaisimme omasta lapsuudestamme tuoda - tai mitä emme missään nimessä halua tuoda- omaan vanhemmuuteemme.

Keskustelimme siitä, mitä vanhemmuuden pitäisi olla ja arvioitiin sitä, että löytyykö meistä kirjoihin painettuja vaatimuksia vanhemmuudesta.

Ja täytyy sanoa, että kyllä niitä löytyi. Tuntui, että joitain osia kovinkin korostuneesti - mutta on kuulemma hyvä hoksata ne korostuneet piirteet, jotta voi miettiä että korostuuko ne vain lapsen kaipuun takia vai siksi että ne oikeasti ovat voimakkaita piirteitä.

Niitä me nyt sit analysoidaan - ja pohditaan tätä vanhemmuutta - maaliskuun alkuun saakka, jolloin tapaamme seuraavaksi.

Ihanaa perheterapiaa =) tapaamisen jälkeen NIIIIIIIN kevyt olo!!! 2 tuntia me siellä taas jutskattiin tunteista ja lapsettomuudesta ja parisuhteesta =) ja kotona jatkettiin vielä "miltä susta tuntuu"-tasolla - ja yllättäviä tuntemuksia sitä kuulikin =) tää juttu ON NIIN HYVÄ!!

mä kyllä suosittelen KAIKILLE lapsettomille perheneuvolassa käymistä!!! Ihan vain oman parisuhteen takia!! vaikka suhde menisi hyvin (niinku meillä menee) ni silti AMMATTILAISELLE -ja kaiken lisäks viel ALAN (perhe) ammattilaiselle juttelu on NIIIIN KEVENTÄVÄÄ!!!!

KAIKKI VARAAMAAN AIKAA PERHENEUVOLASTA!!! meille kerrottin het ekalla käynnillä, että me ollaan oikeutettuja perheneuvolan palveluihin ihan pariskuntanakin ja varsinkin kun elämässä on ISO lapsettomuuskriisi, niin heidän tehtävänään on tukea meitä juuri tällaisena perheenä. ja että mikä olisi tarpeellisempaa kuin lapsettomuuskriisin kourissa taistelussa auttaminen!!

HEI OIKEESTI!! KAIKKI!!!! MÄ SUOSITTELEN!!!! puhelin käteen, perheneuvolan numero näyttöön ja sit sitä vihreetä luuria!!!