HUH HUH!!! kuinka voikaan hiota... kävin nimittäin nyt ekaa kertaa pihalla vähä kävelemäs. Koirien kans aamulenkki. Ja nyt töissä.

Mä oon kuulkaa AIVAN VARMA että meidän raskaus ei onnistunu nytkään. ja se tuntemus on HELPOTTAVA!!! nyt ei tartte piinata! voi vaan elää elämäänäsä! ja oottaa viikon päässä olevaa adoptioneuvontaa! ja parin viikon päässä olevaa kuusamon reissua!!! =) JEEE!!!

mun mieli on ollu TOSI KEVYT!! en oo Pilvitelly enkä Pietutellu yhtään, enkä oo silitelly mahaa, en oo suunnitellu tulevaisuutta! En ees ostanu treen reissulta mitään "tapahtumamuistovaatteita" vauvalle/vauvoille. Eka kerta elämässä, etten ostanu mitään tollasta "tämän tapahtuman kunniaksi ostan tällaisen vauvanvaatteen, että voin sitte kertoa lapselle, että mitä tapahtu ja missä"

oon miettiny PALJON sitä, että onko tää vaan jotain säälittävää käänteispsykologiaa, mutta EI! mä oon OIKEESTI tätä mieltä!! ei onnistunu!! ja elämä on kevyttä!! kunhan nyt sais voimansa takasi sen LIEVÄN hyperin takia.

Mulla muuten oli lievän hyperin oireina seuraavia: tärinäkipu tuolla munisten ja kohdun seudulla, kouristuksia emättimessä, NIPPAILUJA, hikoaminen, ripuli, vatsakipu, mahakipu, hengästyminen, hengen ahdistus, väsymys, pahoinvointi, vilu, kuuma, poltteet, TUROVTUS TURVOTUS JA TURVOTUS ja mitä kaikkee... mut ONNEKS on pahin ohi!! luin NETISTÄ (iha PARAS tietolähde =P) että lievässäkin versiossa menis parisen viikkoa, että toipuis!

nyt ku istun täs työtuolis, ni mä tunnen kokoajan mun oikean munasarjan... tarttee vetää vähä mustikkavissyy (kiiitos bestis ku toit!!! =) ja KIITOS SUKLAASTA!!! se auttaa AINA!!! ja koirat kiittää munkeista!! ne saamarit söi ne ku kävin kaupas!!!!)

nooh, nyt ottamaan viikon työrästit kiinni =/