JA KIITOS JÄLLEEN KOMMENTEISTA!!! ette usko, millasen voiman niistä aina saa!!!

Tämä maanantai päivä meni seinäjoella koulutuksessa. Illan sitten oon taas istunu töiden ääressä - joskus ne työt on vaan tehtävä! Eilen istuin melkeen yhteen yöllä - ja aamulla oli PIKKASEN POLLA SEKASI ku kello herätti.

Ja huomenaamuna pitää TAAS herätä AIKAISIN ja ajaa seinäjoelle... tällä kertaa ultraan...

Tänään siellä koulutuksessa en pystyny keskittymään yhtään koko koulutukseen... aiheena oli palkanlaskennan kantilta äitiyslomat, perhevapaat yms... mitähän PERHE-etuuksia meille kahden aikuisen perheille on... seksilomiako? kelan tukemanako? niinku joskus 80-90 luvulla joku ministeri ehdotti... eipä taida onnistua...

Sitten eräs kurssitoveri on juuri julkaissut raskautensa ja siitä puhuttiinkin sitten aika paljon... niin ruoka- kuin kahvitunneilla, ja jopa oppitunnin alussa... opettaja kysyi, että ketkä kaikki on raskaana ja sit juteltiin siitä, että missä vaiheessa kukakin paljastaa raskautensa ja missä vaiheessa kukakin alkaa näkemään toisesta, että se on raskaana... tai siis muut jutteli... mä vaan heiluttelin jalkoja ja tuijotin HYMY naamalla muita...

Sit mua jännitti Aadiksen tilanne niin, että en todellaKAAN jaksanu keskittyy...

Mut nyt illan oon ollu töissä tehokas ja EHKÄ ennätän tehdä työni deadlineen mennessä... ku siirrän vähemmän kiireellisiä eteenpäin... eli vain siirrän zumaa...

Niin ni siellä koulutuksessa... siellä istuessani ja liikehtiessäni hyvin levottomasti ja kännykkää jatkuvasti näppäillessä ehdin myös tarkkailemaan kroppaani... emmä muuten ois sitä tarkkaillu, mutta alavatsa oli IHA TULESSA...

Mä en muista "Ahtin ja Ainon" hoidosta yhtään mitään... paitsi sen, että olin ihan sata varma, että me onnistutaaan!! ja saahaan vielä kaksosetki...

En muista mitään oireilua (enkä nyt aio täältä ees luntata)... en ees muista, että millanen lääke se orgalutran on... en sitä, että millon se pistettiin ja millasella vempeleellä... kynällä vai ruiskulla... ja että mitä lääkkeet makso... emmä muista mitään!!!!

Nii joo ja viikonlopun 1-vuotissynttärimaratonit meni hyvin!! Mä tietysti peuhasin vain vauvojen ja lasten kanssa, ettei tarttis jutella aikuisten juttuja... vähän tuomaksen äidin kanssa sukellettiin tähän lapsettomuuskriisiin, mutta vain sillee snorkkelilla pintasukellusta... mä vaan jotenki aina avaan suuni hänelle... samoin ku nokosen tytölle... heillä on omanlaisensa lapsikriisi, ni he ymmärtää mun puheita melkein puolesta sanasta... Ja kiitos heille siitä!!!

Illalla mä sit olinki KIPEE!!! mun rinnat huusi lasta! mun syli huusi lasta! mun sydän huusi lasta!! eli mun tyhjän sylin syndrooman kivut menee AINA rintoihin (no niissä sentään ON kokoa, mihin mennä!!!!!)

AIJUU!!!! briteissä on tehty tutkimus, joka osoittaa, että kun mies tuijottaa (tai no ehkä katselu riittää) naisen rintoja puoli tuntia päivässä, ni hänen sydänsairausriskinsä pienenee puolella.... TOIVOTTAVASTI!!! isännän suvussa kun noita sydäntauteja löytyy, ni jospa meitsin hinkit sit pienentäis osumariskiä... jos niitä ei nää puolta tuntia päivässä, ni se johtuu sitte siitä että ei olla samojen seinien sisällä =P

No emmä muista mitä mun piti kirjottaa... joten lähen taas kotio päin. isännän kainaloon nukkumaan rauhaisat pari tuntia, ku pitää taas herätä ja istua auton kyytiin. Tässä vaiheessa elämää VITUTTAA asua maalla... josta on pitkä matka joka lääkärin luo...

Mut joo... kerron huomenna, miten follikkelit on kehittyny - jos ees on...